sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

201

Unohdin, että olin ja käynyt yhteensä yli 200 kertaa hoidossa. Unohdin tehdä kääretortun tai leivokset kahdensadan käynnin kunniaksi. Mitä, pitääkö jotain viedä? Onko tuo edes juhlimisen arvoista?
200 dialyysikertaa, ainakin minulle se on saavutus.
Hienoa, sanon minä.

Jos illalla en muista ottaa Tramalia, aamuhoito on tuskainen, kuten perjantaina oli. Ainakin 5 mg Oxinormia hyydyttää vauhtini  hetkeksi, mutta ilta on väsyttävä. Siivosin kuitenkin.

Lauantaina Ikeareissu Kuopioon. Tapasin Kuopion munuais- ja maksayhdistyksestä yhden diabeetikon, joka on saanut uuden munuaisen. Mies on todella positiivinen, kokemuskouluttaja hänkin. Kertoi, että oli juuri myynyt autonsa, koska näkökyky oli niin heikko - nyt hänet luokitellaan näkövammaiseksi. Ei hän vielä valkeaa keppiä käytä, mutta tarkat kulkureittien rajat ovat hukassa.

Neuropatian aiheuttama  tökkökävely muistutti minua, kuinka tärkeää on pitää sokerit tasapainossa, lisäsairauksia tulee ihan varmasti, jos pitkäaikaisen sokerin luvut  näyttävät yli yhtätoista. Mutta kuinka elää yksin ja pitää verensokerit alle kymmenessä, kun hypo yllättää totaalisen nopeasti? Neuvoin ystävääni pitämään sokeria kohottavia aineita yöpöydällä, siis jotain siripiriä, ei Fazerin parhaita.

Aamuvuoroon huomenna, nyt on minun vuoroni päästä ajoissa kotiin.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Tänään torstaina

Ei hoitoja, ei kipuja, ei tv:tä, ei lenkkiä, ei vesisadetta - pitäisköhän kirjoittaa, mitä mieluummin oli.

Oli ystäviä, oli sukulaisia ja järjestökavereita, oli juttuseuraa ja  ihania naisia. Oli taidenäyttely, kesäkukkia ja vappufiilistä, oli salattia ja marenkeja. 
Oli varhainen herätys ja auringonpaiste, oli keväänmerkkejä ja imurointia. Oli siivousta, pyykinpesua ja silitystä, oli ruotsin sanat ja moppausta. Oli iloa ja salapoliisitoimintaa, oli muisteluja ja unohduksia. Oli karttaohjelmaa ja osoitteiden paikallistamista, oli maisemia ja taloaja, oli lintuperspektiivi ja google.

Olipa niin mukavaa!
Nyt Tramalia ja heti nukkumaan. Hoitoon jo puol kasi.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Hölkkäkoulu

Menin suoraan hoida hölkkökouluun, mutta olin voimaton. Arvasin, että koko päivä on pilalla, kun jouduin iltavuoroon. Jaksoin juosta ja harjoitella tekniikkaa tunnin verran. Onneksi pääsin sitten venyttelemään. Ei minulle enää iltavuoroja!

Hassua oli eilen, kun iltavuorossa oli meitä kaksi henkilöä.

Nukkumaan vielä, pakko yrittää....

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Maanantaina

Iltapäivällä vasta hoito. Miksi minulle? Jos menen hoitoon klo 12. voin selvitä pois aikaisintaan  puoli viisi. Hölkkäkoulu alkaa viideltä. Jos olen ottanut yli kaksi milliä Oxia, olen kykenemätön hölkkäämään. Ainiin täytyy muistaa tehdä ohjeenmukaiset venytykset.

Soitan osastolle, josko heillä löytyisi joustoa minun hoitoaikaan. Oikean käden sormet ovat turtana, tikkuilee ja jomottaa. Otan hermokipulääkkeen ja alan jumppaamaan.

Synttäreitä

Aamulla vain kolmen tunnin hoito. Taas ongelmitta. kun otun yöksi Tramalia. Ihmettelen maanantaihoitoa, kun joudun menemään vasta iltaan. Milloin otan Tramalin? Kymmeneltä sanoi hoitaja, eikö minulla sitten päivä ole tokkurointia? Kysyin, eikö olisi terveempiä iltapäivähoitoon. Ei kuulemma ole. Mitenkähän, jos olisin menossa töihin. Löytyisikö sitten joustoa? Pahoin pelkään, että Oxinormiin taas sorrun.

Apua käsi on kipeä.

Opiskelijan viimeinen harjoittelupäivä meidän osastolla. Annoin hänelle kortin, johon olin kirjoittanut; Kiitos, että kohtelet meitä sairaita silkkihanskoin  ja pyysin, ettei hän koskaan hukkaisi tuota asennetta, joka hänellä on työntekoon. Hän on iloinen ja tekee, ennen kuin kerkeää pyytämään, lukee suorastaan ajatukset. Juttelee osanottavasti, eikä peilaa kaikkia tapahtumia itseensä, kuten yksi hoitajakokelas tekee. Opiskelija on juuri sellainen, jonka haluasin  hoitaa itseäni - niin jos saisi valita. Täytyy kuitenkin  sanoa, että lähes kaikki osastomme hoitajat ovat asiakaslähtöisiä ja hyviä hoitajia. Osastolla on leppoisa henki.


Päivällä vietimme mummon ja hänen veljensä synttäreitä Vuokatissa.

 Löysin vanhoja hassuja valokuvia, tein niistä diaesityksen. Onnekseni vieraat pitivät sitä kepeänä. Se oli tavoitteenanikin, ensin esityksestä tuli liian nostalginen, enkä itsekäään voinut katsoa sitä itkemättä. 

Ihania muistoja kuvat kertovat, valitettavsti aika menee eteenpäin ja lapset kasvavat ja me aikuiset vanhenemme. Haikeina noita hetkiä muistelimme.

.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kokousta ja kulttuuria

20130418_114920.jpgYlenpzlttista, toinen vapaapäivä tällä viikolla.

Aamulla maalasin neljä taulua, kolme niistä koetti vastata rakkausteemaan, yhdessä komistelee ruusu.












Kävin lenkillä, juoksin kolmen lyhtypylvään välin ja kävelin kahden, puolentunnin pyrähdys. Siivosin auton, otin matot pesuun ja pyöräilin kaupungilla.

Kokemuskouluttaja-tapaaminen oli Tutuntuvalla.  Tilaisuudessa kartoitettiin kouluttajia ja tarvetta. Laskin, että Kainuussa voisi olla 5-7 kouluttajaa, jos tilaisuuksia olisi 25 vuodessa. Ehkäpä tilaisuudesta seuraa joitain jatkoa. Itseäni hyödytti ainakin se, että KAO:n opet saivat tietää, että Kajaanissa on ainakin yksi kouluttaja, siis minä. Täytyy soittaa huomenna Kuopioon viisaammille, jotta osaavat kertoa kokemuskoulutuksen tilan ja rahoituksen.

Illalla pääsin vielä teatteriin, kun ystäväni oli onnekseni estynyt käyttämään lippuaan. Selviytymistarinoita yksinhuoltajaisästä, alkoholisoituneesta lapsesta, lapsettomuudesta kärsivästä pariskunnasta ja dementoituneesta ja tämän omaishoitajamiehestään. Kaksi miestä esiintyivät uskottavasti, heittäytyivät rooleihin, vuoroin esittivät naista, vuoroin miestä.

Nainen soitti huilua, kannelta, lauloi, näytteli radiota, mutta rankin osa oli loputtomien hedelmöityshoitojen kohtaaminen vaimon roolissa. Hieno oivallus oli suorittaa hoidot kivikasan päällä, lopuksi vaimo kantoi raskaita kiviä toiseen kasaan ja lauloi hautajaisvirsiä. Mies uskoi yhteiseen parempaan tulevaisuuteen. Ihanasti näytelmässä epätoivon keskellä oli aina toivo, joku joka kantaa. Usko tulevaan oli näkyvillä. Niin puhutteleva kappale, muistuttaa taas Elphis-perhosesta!

Yritän taas keskiviikkoista ideaani. Tramalia yöksi ja helppohoito seuraavana päivänä, kiitos!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Jotain tavoitteellista

Nyt minusta tuli taas opiskelija, vaikka ajattelin etten enää opo-tutkinnon jälkeen jaksaisi mitään päntätä. Mutta, enhän sitä teekään.

Opiskelen hölkkää, pienillä matalilla askelilla, rullaavalla jalalla eteenpäin pyrkien. Hipsutellen, muttei pohkeella, pomppimatta, pää pystyssä - en vielä kiidä. Intervalliharjoituksia, että kunto nousee; jalat pakaraan, povet korkeelle, laukkajuoksua ja takaisin hölkäten. Hiki tuli, kunto on huono. Tai sanotaanko, että parempikin voisi olla.

Kainuunliikunnan hölkkäkoulun jälkeen olo oli auvoinen. Polvet eivät rasittuneet ollenkaan, ei kipua. Hölkkä on niin rentoa, jalat eivät saa töksähtää, läpsettä ei saa kuulua. Ainakin kertran on intervallit vedettävä ennen ensi maanantain harjoitusta. Kuusi kertaa ja toivottavasti sitten jaksan juosta ainakin 4km.
Tavoite: oppia juoksemaan, niin ettei polveen koske,
oppia nauttimaan juoksusta,
jaksamista juoksuun.

Tiistaina hoidon välipäivä.
Tänään helppo hoito, otin yöksi Tramnalin. Liekö se rauhoittanut minut tämän päivän hoidossa?

torstai 11. huhtikuuta 2013

Aina herkkuja

20130411_105514.jpg Tuotteliaspäivä, vaikka turvotusta kamalasti - tänään olen käynyt vain kerran weskissä. Halusin vangita liikeen ja dynamisuuden, jota jalis pursuaa. Onnistuinko?

 Yritin tavoitella työterveyslääkäriä ja saada hänelle aikaa. Sihteeri kysyi, halusinko lisää saikkua, vai mihin tarvitsin lääkäriaikaa? Vasasin,että paremminkin saikun lopettamisesta haluan keskustella. Maanantaina aukeaa seuraavat kalenteriajat, joten silloin pitää muistaa soittaa. Jätin hoitajalle soittopyynnön.

Työterveyshoitajan muistio yhteispalaverista tuli. Siihen oli kirjattu, etttä esimieheni tutkii minun mahdollisuuden verkki-opntojaksoihin. Jos niitä ylipäätään on valittu...

Illalla käväistiin Sotkamossa, mummon tekemä kasvissosekeitto maistui, pojalleni taas suklaakakku. Mummolla on aina herkkuja, jos ei ole hän taikoo niitä.






keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Ruusuilla odottaen

Hoitoon mennessä otin Tramalia, mutta tänään se ei auttanut. Levottomia jalkoja lievitti vanha tuttumme Oxinormi. Onneksi yksi yksikkö auttoi.
Maalasin tauluja aamulla niin viimetinkaan, että oli pakko mennä autolla hoitoon. Liekö jalat siksi ollet niin kurjat? 

Maanantaina laitoin entiselle työtoverilleni taulun, koska hän odottaa kaksosia. Toivotavasti kaikki menee suunnitellusti ja terveet lapset näkevät pian keväisen Porin.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

perjantai ja maanantai.

Kiitos kysymyksestäsi. Verensokeri laskee kovasti hoidon aikana. On varmaan niin kova koetus koko vartalolle. Aamulla arvo voi olla 18, en ota korvaavia insuliineja ja parin hoitotunnin jälkeen arvot laskevat; 8,  4,... Matala sokeri provosoi käden hermokipua ja jalkoja levottomiksi.

Otin tramalin hoidon alussa.  Verenpaine ei laskenut, mutta olin melko huumeessa, kipuja en tuntenut. Selvisin ennen kuin olinkotona. Kävellen tulin jalkakäytävää pitkin.

Tänään Oulussa Elinehtolehden haastattelussa. Teemana tällä kertaa yhdistyksen toimintaa ja intressini siinä. Mitä järjestö sinulle antaa? Iloa, vertaistukea, ystäviä, tietoa, viihdettä,  palvelee itseni toteuttamisen tarvetta ja sosialistumisen tarvetta, retkiä, mahdollisuuden koulutuksiin ja verkostoitumiseen, kotimaan matkailuun ja edustustehtäviin.

Hoito huomenna, tiistaina. Kiloja ON!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Sarasvuon Toivo

Yskittää ja on nuha, vaikea hengittää, niistän ja yskin, herään ja keitän vettä. Laitan sekaan Finnrexiä ja nautin vaaleanpunaisen liemen. Kello on puoli kolme!

Muistelen päivän Sarasvuota. Hän puhui toivosta. Pandoran lippaasta lensi viimeisenä Elphis-toivonperhonen. Elphis tulee esiin aina huonossa tilanteeessa, kurjissa tilanteissa apuaan ja armahdustaan tarjoaa toivon perhonen .

Tuo ajatus antaa minulle voimaa, munuaista odotellessa,  minulla on toivoa - toivoa uudesta elimestä, kohrtuullisesta terveydestä. Sanonta "niin kauan on toivoa, kun on elämää" on niin totta. Sarasvuon viisaat ajatukset, myytit ja  tekstien lainaukset vahvistavat omaa positiivista käsitystäni; elämässä käy hyvin!

Positiivisen ajatusmallini mikaan pidän itseäni terveenä ja kykenevänä ihmisenä, puhuin jo lääkärille töihin paluusta toukokuussa. Elphis pyörii ympärilläni ja lepattelee siipiään...

Pääsiäistyttö

hy

tiistai 2. huhtikuuta 2013

toisen munuainen

fingerborg

vapaapäivä

Nyt kokeillaan neljää dialyysipäivää viikossa. Tiistai, torstai ja sunnuntai hoidottomia, mutta kurinalaisia, ettei paino nouse. Kaikesta kieltäydyn, mutta kuitenkin 1,5 kg vuorokaudessa nousee. Pidän ruokapäiväkirjaa ja varsinkin lusikalla nautittavia ruokia ja juomia kirjaan ylös. Vain kuppi kahvia, puolikuppia teetä ja lasi vettä, jugurttia pikkupurkki, kiisseliä ja puuroa, marjoja, salaattia, leipää, vihannespataa, tonnikalaa - tämä ei vielä riitä hyviin tuloksiin!

Viimeviikolla olin riisi-salaatti-tonnikala-kuurilla ja nyt on flunssa. Senkö sain palkaksi, vai tarttuiko kulkutauti - osastoilla yski ja voivotteli ainakin viisi. Ei kai se influenssarokote kaikkiin pöpöihin tehoa.

Tänään vapaapäivä täyttyi piirtämisestä ja siivoamisesta, ajattelen koko ajan, että pitäisi mennä töihin. En koe itseäni sairaaksi ollenkaan. Tuskahan on vain hoidossa, siis levottomat jalat ja hermokipu kädessä. Ehdotan lääkärilleni, että hän yrittäisi saada hermopinneleikkauksen mahdollisimman nopeasti junailtua (6kk hoitotakuu tarkoittaa, että heinäkuun loppun mennessä tieto leikkausajasta tulisi), jotta pääsisin 15.5. töihin.

Nyt olen maalannut ja lenkkeillyt, levännyt ja matkustanut niin ja sinnitellyt taloudellisesti. Nyt voisin mennä töihin, varsinkin kun päiviä vapautui. Uskon, että voin hoitaa 50% työaikaa, kun saan verkkokursseja, tutorointia ja osallistumista joihinkin projekteihin. Energiaa ja halua minulla kyllä on!

Toiveessa on, että hoitoaika helpottaa, kun otan ennen hoitoa Tramalia (pitkävaikutteista). Hoidon aikana nopea-Tramal vaikuttaa verenpainetta rajusti laskevasti. No, katsotaan. Huomennahan on taas hoitopäivä.

Join kupin cappucinoa kotona ja unohdin yhdistyksemme yhteiset kahvit. Kahvista ei niin suurta murhetta, mutta hyvän seuran menettäminen tältä päivältä harmittaa.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

huhtikuun eka

Aprillipiloja:

"Dialyysiosasto on suljettu 1.4. henkilökunnan virkistyspäivän vuoksi"
"Muistatko mummo, kun aloimme tehdä takapihalle tilaa ja aurasimme lunta? No nyt siellä kukkii krookukset, keltaiset krookukset nurmikolla."
"Naapurimmehan muutti Sotkamoon, mutta tiedätkö, kuka muutti kotimme vireen??? - Roope Korhonen!"
Ja oliko sekin  Kalevan uutinen aprillipila, jossa oululaisia pyydettiin keksimään Oulun Kärpille uusi nimi?

Pienenätyttönä juoksimme sisareni ja serkkuni kanssa isäni työpaikalle, jossa kananmunista oli auringossa kouriutunut pikkutipuja.

Kerran Kuusamossa ronskia miehiä pyydettiin kokoontumaan mäelle, jossa vesitornin huipulle piti nostaa yläosa. Hihat vaan käärimään ja nostamaan väkevällä voimalla!