tiistai 28. tammikuuta 2014

Kotiin ja saikulle

Pitkääpinna ja alipainetta, tuumasi kirurgi, kun katseli haavaani. Kellertävyys oli poissa, röpöläiset reunat siistiytyneet ja tummanpunainen ärtymys vaihtunut rauhalliseen vaaleaan punaan.

Pääsin kotiin, mutta valitettavasti totaaliseenlepoon ja lepoon. Miten minä kotona lepään? Kuka laittaa ruuan, keittää kahvit, kastelee kukat, lakasee lattian, hakee postin? Sohvalla istun, jalka levossa ja katselen leffoja, aika kuluu jotenkuten, hitaasti. Onneksi on videoita ja äänikirjoja.

Hoidin kantapäät rasvalla, ovat tosi kuivat ja halkeilevat. Lakkasin kynnet ja vasemman jalan nelosvarvas äityi valuttamaan verta, kun revin kovettuman siitä. Siististi yritin ottaa, mutten onnistunut. Varpaaseen piti laittaa paksu side, siitä tulee muuten kaikki läpi.

Tiinalle

Hei Tiina-kaimani, kiitos viestistäsi. Voi itku, diabetes on HIRVIÖ, ikävä myöntää!
Toivottavasti verenmyrkytykset saatte tainnutettua. Dialyysissä lähes jokaisella on ollut verenmyrkytys, mutta onneksi ovat parantuneet. Kuuden viikon antibiotti iv:sti, on ollut ohjeena.

Voikaa hyvin ja terveiset sisarellesi - voimia ja rohkeutta!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Näyttely Oulussa 9.2. asti

Taidenäyttelystä Oulussa:
Näyttely on kuitenkin 9.2. asti ja taulut voi hakea vasta silloin
. Anteeksi tuo aikaisempi virheellinen aika.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Kuudestoista sairaalapäivä

Kuudestoistapäivä, lauantai keskussairaalan aula, pyörätuolissa.

Ja mitä onkaan viikon aikana tapahtunut.
Lauantai, sunnuntai ei tapahtumia, vain verensokerit ja alipainekoneen imutus todettiin. Lounasta ja päivällistä, kolme kertaa peräkkäin kesäkeittoa, joissa oli kilo perunoita. Unilääkkeet yöksi.
Maanantai, haavahoitaja aukaisi siteen ja puhdisti kolon, paketoi tiiviiksi ja asensi imurin uudelleen. Dialyysissä lääkäri katsoi tabletiltani kuvia haavasta ja totesi, että tulehdusta on vielä.

Tiistai,  pötköttelyä ja nukuskelua. Haavasta jotain eritystä vielä tulee. Taas perunapataa ruokana. Soitin ruokapalveluesimiehelle ja pyysin proteinipitoista ruokaa, tonnikalaa öljyssä, munakasta, pastaa, soijaa, tofua ja kielsin ylemmääräisen perunoiden tarjoamisen.

Keskiviikko, tonnikalasalaatti(öljyssä) dialyysissä. Ei kipuja, mutta nukuin pitkin päivää. Ei kuumetta, tulehdusarvot laskussa.

Torstaina haavahoitaja avasi siteen. Oma hhoitaja oli saikulla, joten toinen kävi. Hän ei luottanut omaan ammattitaitoon sidostatehdessä ja käski soittaa kirurgille tai seiskalle, jos tarvitsin apua. Kone huusi, onneksi osastolla oli taitava sairaanhoitaja, joka sai imun päälle ja minulta tippui hoitovastuutaakka harteiltani. Vieläkään kirurgi ei ole nähnyt varvasmonttua, eikä omalääkärinikään muualta kuin tabletin kuvista. Tulehdusarvo 13, ei kuumetta.

Perjantai, neljä kertaa peräkkäin pastaa ja soijarouhekastiketta. Voi kunpa saisin spagettia tomaattikastikkeessa, oregaanoa ja valkosipulia höysteenä. Yhtenä iltana tyttökaverini toi kylmäsavulohta ja ruisleipää. Herkkua! Nesteet eivät nousseet, kun olin koko viikon ihan suolatonta ruokaa nauttinut. Ihme, ettei suonenvetoja ole ollut. En jaksa lukea kirjoja, olen katsonut läppäriltä leffoja, thrillereitä, romantiikkaa, suomalaista, usalaista ja pari ruotsalaista. Juuri lopetin Huovisen pienet erikoiset. Vaikka tarinat on kirjoitetttu kolmisenkymmentä vuotta sitten, huumori ei vanhene. Hykerryttävän ihanasti Heikki Kinnunen juttelee ja nostelee kulmakarvojaaan, miten hän voi olla ihan Huovisen näköinen?

Lauantai kuudestoista hoitopäivä. Viikonlopulla ei tapahtumia, vain verensokerin mittauksia ja ruokaa. Päiväkahviahan osastolla ei voi keittää, siellä ei ole potilashuonetta. Toivottavasti äiti tuo termarissa kahvit. Mukava, kun dialyysihoitajat, jotka ovat töissä osastolla käyvät juttelemassa, herättämässä ja toivottamassa hyvätyöt. Tuttuja on kohta enemmän kuin työpaikalla.

Sain vihdoin maksettua laskut ja hoidettua muutamia juoksevia asioita, niin voin taas mennä yksiööni ja alkaa katselemaan jotain leffaa. Taitaa sairaalan kirjaston filmeistä olla vielä Ellington katsomatta, onneksi ystäväni tuo illalla lisää. Rakkautta ja romantiikkaa, ihanaa pakoa arjesta.

Näyttely Pannukakkutalossa tammikuun

Paljon kiitoksia kannustussanoistanne!
Näyttely Oulussa on Pannukakkutalossa tammikuun, kaikki taulut ovat myytävänä, mutta ne saa mukaan vasta viikon 5 lopussa, torstaina. Ja mukava, että Unipuu pääsee hyvään kotiin, minustakin se on yksi onnisunein työ.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kahdeksas päivä

Hei, elämä on kuin täysihoitolassa. kivut tosin isommat. Huumeet korvaavat juomatarjoilun ja salakuljetettu suolapurkki maustaa liiskaan keitetyt makaroonit syötäviksi.

Parin päivän sairaala-aika, meni suunnilleen näin:
 
Perjantaina
sovitusti varvasleikkaukseen, ensin osastolle 7 ja sängyllä leikkuriin, kevyt nukutus ja illaksi osastolle takaisin. Lauantaina lääkäri kiersi tietokoneen kanssa ja katseli kuvaruutua, lupasi sunnuntaina kotiin.Kipulääkkeeksi Panacod niin paljon kuin tarvitsee. Leikkaus ei tarvitse erillistä kontrollia ja siis sunnuntaina kotiin.
Sunnuntaina 
 kotisohvalle panacodia huuleen ja nukkumaan.Jalkaan koskee, ei kärsi astua, onneksi otettiin kepit mukaan. En osaa helpottaa kävelyä kepeillä. Jalkapöytä turvoksissa.
Maanantaina 
 jalka turpoaa ja kipu kasvaa, lääkettä lisää ja nukkumaan. Koskee, punottaa ja turvottaa, kipusysäykset aaltoilee, jos jalka on alaspäin. Kuumetta.
Päivystävä hoitaja käskee tulla heti sairaalaan.Tulehdusarvot koholla 147, jalkapöytä tiukalla.
Antibiotti nestemäisenä, kolme kertaa kaksi tabua suun kautta. Tiputus aloitetaan, kuumetta 38,2.
Tiistaina
osastolle 9, yksityishuoneeseen. Jalka avataan uudelleen, tikit poistetaan ja kaivetaan syvältä tulehdusta pois.
Kevyt nukutus ja paljon kipulääkettä. Alipainepumppu laitetaan aukkoon, jotta tulehdus saadaan pois.Tulehdusarvo lähellä kahtasataa.
Keskiviikko-torstai
Lisää lääkettä, kieli sammltaa. Dialyysi ja lääketiputus.Haavahoitaja puhdistaa haavan, minulle paljon lääkettä.Lämpö 35.4, Tulehdusarvo 125. Katson Tv:tä.
Perjantai
Omatoiminen suihku, pyörätuolilla kanttiiniin. Nukun hyvin, sain unilääkkeen. Lämpö 37.1
Lauantai
Reikä lähettää pyöreitä kipuaaltoja. Arpi on liian iso umpeutumaan, se tarvitsee ihonsiirron. Juustohöylällä reidestä, ihoreijitetään ja venytetään haavan päälle. Radio kuuluu ala-aulassa. Siihen se sitten kasvaa, jos alusta on terve. Koskee, koskee...


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Hyviä tekoja

Likka, äitee ja rouva Obama, vaivuin hykerryttävään huumoriin kuunnellessani Sinikka Nopolan uusinta äänikirjaa. Heidi Heralan väritön ääni on niin osuva, Eila on niin konkreettiinen, likka niin syvällinen, vilosovian kandidaatti. Rampen mielestä likan kauneus tulisi paremmin esille pienemmällä paikkakunnalla, ne on niin tampereelaisia. Eila on niin jalat maassa, teki kevyesti analyysin, ettei Rampe ole masentunut vaan pitkän lenkin tarpeessa.

Unohdin kokonaan amputaation, kun kirjaston rouva toi minulle dialyysiin Nopolan äänikirjan. Voi, miten sydämellinen ihminen! Juuri tänä aamuna itkin, vedin sängyn ympärille verhot ja kehittelin masennusta. Kirjaston rouva oli niin oikealla hetkellä lohtunani. Taidan maalata hänelle taulun, hyvyyksiä ja kiitoksia lähetän hänelle!

Loppuviikolla

Kyllä me kaikki huomattiin komea kirurgi, mietittiin, josko selkääkin pitäisi katsoa, tai kättä tai sormea tai edes jotain. Jos sää oist se Ken ni mää oisin se barbi, ajattelin, kun hän katsoi mun varvasta. Ei siinä auttanut komea ulkonäkö, kun tuomio tuli. Varvas voidaan amputoida vaikka päivystyksenä jo tänään. Ei, huomenna pystytän Ouluun näyttelyn, mutta perjantaina dialyysin jälkeen.

Kristiina vannoi, että kipulääkettä saa tarpeeseen, kärsiä ei tarvitse!
Väsyttää ja keljuttaa - sohvalle koisimaan. Peitto korville ja vesisadetta kuuntelemaan.
Voimaton olo!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Valvoin yön

Enhän mä muistanut päivittää, että kauhea läähätys ja hinkuna olikin vettä keuhkoissa, keuhkopöhö. Nesteenpoistopillerit, Furesis ja isommat poistot. Ihanaa, en ollutkaan lihonut kuutta kiloa, vesipöhöä se kaikki oli. Ihanalta tuntui, kun sairaalan vaaka näytti 74,3. Näytän pitkäänenää kahdeksallekymmenelle.

Valvoin koko yön, kun unilääkkeet loppuivat. Jotain löysin viiden aikaan, en uskaltanut syödä. Aamulla oli töihin meno. Viiden jälkeen paistoin munan ja otin fosforisitojan. Vatsaan koski ja virittelin tunnelman väsymystä odottavaksi kiukuksi. Ei tullut väsymystä ja kiukkukin laantui.

Onneksi Kaisan kaffeilla tapaisin muita sairaita, ihania ystäviä, joiden kanssa voi jaksamattomuutensakin jakaa. Tänään meillä oli toimittaja haastattelemassa, päästään viikonlopun lehteen. Kahveilta toiseen palaveriin, josta sain kunniatehtävän olla sihteerinä!

Romanttinen leffa teki mielen alakuloiseksi, vaikka eläydyimme, nauroimme ja surkuttelimme ystävän kanssa naisten villejä seikkailuja, Se ainoa oikea -leffassa.

Illalla piti kyynelehtiä, muistin kaikki eiliset kokeet jotka tähteä näyttävät*************.
Kaikki ovat **, jos eivät kuulu viitearvoihin. Juttelen muutamasta asiasta lääkärin kanssa huomenna.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2014 hyvää Uutta Vuotta

Raketit vuoden 2013 muistolle ja puolenyön jälkeen vuoden 2014 odotuksille. Paukkuu taivaalla vieläkin, kellon ollessa lähes puoli kaksi. Ilotulitteet hukkuivat pilviin, jos liian korkealle nousivat.

Kuoharia silläkin uhalla, että painon nousu huomenna. Mitenkähän listaisi vuotta 2013?
Alkuvuosi saikulla, 5 kk
jalkatulehtumiset, 3 varvasta
antibiottikuuri varpaisiin, 12 viikkoa
siirtolistalla alkuvuosi, 8 kk
munuias- ja maksayhdistyksen kokoukset, 5 kokousta
montakohan pilleriä? noin 1000
montakohan dialyysiä? noin 160
monestiko meikattu ripsivärillä?  360

Öitä valvottu, 40
kirjoja luettu, 3
tauluja maalattu. 50
tauluja myyty. 12
tauluja lahjoitettu, 8
uimahallissa käynnit , 6

Voisihan listata joitakin muitakin asioita, mutta nämä tulivat mieleen.
Hyvää Vuotta 2014!


Viimeinen koulupäivä

Olen väsynyt, sydan hakkaa, henkeä ahdustaa rintaa puristaa -  tuntuu etten jaksa enää. Tai minä jaksan, mutta miksi sydän hakkaa? Hengitys pihisee olen voimaton.

Tänään oli valmistujaispåivä, juhlat siis. Kävin onnittelemassa työkaverini lasta. Pojalla on maailma avoin edessä, hyvällä itsetunnolla pääsee pitkälle. Aasiaan ja mandariinikiinaa käyttämään.
Onnea kaikille valmistujille!