Valitusta, valitusta

Tässä valituskirje sairaalan kirurgisen osaston ylihoitajalle. Sain asiallisen soiton aiheesta, esimies kertoi toimenpiteet, jotka oli tehty valitukserni jälkeen. Hienoa, että esimies käsitteli probleeman nopeasti ja ammattitaidolla.
Tässä kirjeeni:
Hei, miinulle tehtiin varvasamputaatio perjantaina 10.1., koska varpaan luussa oli tulehdus ja haava oli kroonistunut.

Olin osastolla 7 kaksi yötä, lääkäri kotiutti minut katsomatta haavaa ja antamatta antibiottikuuria, sain vain kipulääkettä, jota käskettiin otta reilusti. Koska olen diabeetikko, tiedän että kaikki mahdollinen tulehtuu, mikä vain tulehtua voi. Tämä olisi pitänyt myös leikkaavan lääkärin ymmärtää.

Lähdin kotiin sunnuntaina ja otin kipulääkkeitä kohtuullisen paljon. Maanantaina haava oli turvonnut ja kuume oli noussut. Päivystyksen kautta menin sisätautiosastolle. Arvesta tursusi eritettä ja se oli kosketusarka. Jalan tikit otettiin auki ja 14.1 tehtiin haavan revisioleikkaus.

Leikkauksen yhteydessä haavaan laitettiin vac, alipaineimuri.

Minulle ei kerrottu mtään vac-hoidosta, ei opastettu koneen käyttöä, ei kerrottu, miten vac:n kanssa toimitaan, eikä edes käytön periaatteita. Osastolla ollessa haavahoitaja aamaan sidettä, puhdistamaan haavan ja sitomaan vacin uudelleen. Haavahoitaja selitti pelkäävänsä, ettei osaa sitoa niin hyvin kuin toinen ja että jos sidoksen alle jää ilmaa, niin se aiheuttaa bakteerikasvustoa ja siitä on karmeat seuraukset.

Kone huusi, eikä side pitänyt, lähtiessä hoitaja käski minun soittaa kirurgille tai osastolle 7. Siis minun olisi pitänyt soittaa, kummalölista.

Koska kone huusi, eikä side ollut ilmatiivis, minua peloitti, että kuinka siellä haavassa bakteerit jyrää. Ja kenelle soitan? Onneksi yksi hoitaja oli asiantuntija ja kertoi koneen käyttöperiaatteet ja tukki ilma-aukot.

Nyt valitan hoitohenkilökunnan kouluttamattomuudesta, uskon, että he haluavat auttaa potilasta. Jotkut hoitajat myönsivät ettei heillä ole tietoa ja taitoa käyttää konetta tai sitoa ilmatiiviitä siteitä. 

Haluan, että valitukseeni kommentoidaan, kuinka esittämäni epäkohdat korjataan. 

Löysin hyvän opinnäytetyön vac-hoidosta.

http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Oulu2006/34089f_Lahtinen2006.pdf

Tutkimus on vuodelta 2006. Voisikohan hoitohenkilökunta lukaista edes pääpiirteittäin?

Koulutusta ja perehdytystä tämä hoitaja oli saanut jo kohtuullisesti. Ehkäpä hänen vahvuutensa ovat toisaalla.

Hopean

V.A.C.-hoito on nyt ollut pois käytöstä viikon. Alipaineimuhoito, jota tuo vac tarkoittaa on ollut tosi hyvä. Hoidon aikana iho kasvaa pohjalta ylöspäin. Nyt ihokasvusto on edistynyt ja haavahoitajan mukaan näytti tosi hyvältä. Vaikka vac-hoito on tehokas, on koneen raahaaminen yötä päivää työlästä. Onneksi nyt kokeillaan suihkuttelua ja siteiden vaihtamista. Hopeasiteeseen uskomme, se imee liian kosteuden ja jalometallina edistää haavan paranemista.

En tiedä onko jalometallisuudella paranemisen kanssa mitään tekemistä, mutta onhan jalo aina jalo. Jos hopea auttaa, voisin hankkia hieman eheyttäviä hopeakoruja. Rannerenkaat, korvikset, riipukset - kerää koko sarja ja parannu! Kela tietenkin korvaa...

Mutta mihin voi valittaa dialyysistä? Kenelle moitin voivottelijoita ja täytyykö hajuhaitat vain sietää? Kelalleko reklamoin liian lujalla kuuluvista televisio-ohjelmista, entäs liian hiljasella? Ja kun ne potilaat katsovat vain väärää kanavaa, ketään ei kiinnosta sisustus, kauniit puvut eikä italialainen ruoka. Mutta annaolla, kun urheilua tulee, se katsotaan ja ääninappulat ovat kaakkoon, olkoonkin selostus vaikka saameksi...Ai niin ja mikä niissä luonto-ohjelmissakin kiehtoo? Aina ne metsästävät, juoksevat kilpaa tai synnyttävät poikasia, ketä kiinnostaa?? Ja oliskos jotain mitä en nyt muista valittaa? Olkoon vaan, jatkan kun seuraava valitusastia on yliäyräiden

Lellulle,

Kiitos viestistäsi Lellu, ja kiitos että tsemppaat.

Onko sinullakin ollut hitaastiparanevia haavoja? Toivottavsti ovat jo kunnossa.

Voimia me tarvitaa kaikkien epätoivoisten kipeiden sietämiseen ja hoitoonkin.

Hyvää vointia sinulle!

Sarjakuvat

Varvas alkoi oireilla syyskuussa, turpoaa, paisuu... Haava ei umpeudu, lääkekuuri.

Haavahoitaja hoiti, itse hoidin, hopeasidettä, suihkuja, lääkkeet

Vielä viereinen varvas on turvoksissa, nyt hoidetaan alipaineimurilla, hopeasitteellä, levolla.

 Vain vähän kipuja, lääkekuuri jatkuu kuusi viikkoa.

Löytyi uusi bakteeri ja tarvitaan siis kolmas antibiottikuuri.

torstaina ilman alipainetta

Maanantaina laitettiin uusi pienempi pumppuimuri, mutta se toimi huonosti. Kone huusi tiistai-iltapäivän, irrotin letkun koneesta ja katkaisin sen. En ottanut sidettä irti, enkä tutkinut varpaan paikkaa enempää.
Keskiviikkona haavanhoitaja sanoi, ettei hänen nyt kannata muuta kuin sitoa haava, koska perjantaina toinen haavanhoitaja sitoisi haavan paremmin. Olen siis nyt ilman alipaineimuria, kotihoidossa, mutta luulen että tämä viikko on ollut huonoksi haavalle. Parantuminen ei luullakseni ole edistynyt. En haluaisi olla saikulla, jos haava ei jokaisena sairaspäivänä parane hiukan.

Tänään torstaina kävi työkavereita, järjestöystäviä ja entinen työkaveri, nykyinen ystäväni. Mukavaa, kun ihmiset haluavat auttaa ja piristävät mieltäni.

Kotona katson videoita ja lekottelen sohvalla.