Elokuvaan tulee hauskoja kohtauksia, toisaalta tieto kuolemasta ja toisaalta uskominen virheeseen. Yksi tärkeä osa juonesta on rakkaus, sairaan kaveri lohduttaa tulevaa leskeä ja ehdottomasti haluaa sairaan kuolevan. Vaikka lopulta mies kuoleekin, elokuvasta jäi positiivinen vaikutelma. Mukavasti toistatuntia sain kulumaan.
Katselin vielä videolta elokuvaa jostain nuorten syöpäsairaalasta. Parantumattomasti sairaita hoidettiin uusilla menetelmillä. Ihmeellisiä valintoja kirjastosta oli mukaani tarttunut.
Onneksi Matka Pohjoiseen Biorexissa oli hauska ja elinvoimainen, vaikka kuolema siinäkin häivähtää. Samuli Edelman oli nii-iiiiin ihqu! Veskulla ja Samulilla oli diabetes ja reippaasti miehet paidan läpi pistivät insuliinia. Kuin he voivat paidan läpi? Liekö tuo monellakin tapana? Kannatais siirtyä pumppuun.
Yhdessä kohtauksessa Samuli sai raivarit ja kertoi sen johtuneen korkeista sokereista. Varmasti johtuikin, pääpunasena hän raivostui. Elokuvan tarina jatkui, eikä Samuli saanut inskaa. Ihan hyvin näytti autoa ajavan ilman lääkettä. Eikai elokuvan tarvitsekaan olla niin totuuden mukainen, juonenkäänne olisi ollut ihan erilainen, jos Samulille olisi etsitty insuliinia.
Totuuden nimiin on sanottava, että olenhan itsekin ajanut autoa korkeailla sokereilla. Reaktiokyky on silloin heikko, vastaa humalatilaa. Samoin matalilla sokereilla. Jos sattuu liikenteessä jotain, pitäsi sokeritasapaino heti tutkia, että matalan tai korkean sokerin tuomat haitat saadaan eliminoitua. Joku sanoi, että vakuutuskaan ei välttämättä korvaa, ellei sokeria ole mitattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!