Olen keskittyneesti kirjoittanut dialyysista ja toimimattomien munuaisten aiheuttamasta turvotuksesta, päänsärystä, levottomista jaloista ja kutinasta. Olen valaissut elämääni munuisen korvikkeen kanssa, hermokivuista ja onnettoman tuntuisilta sairaalatunneista. Olen jakanut ruokani hyviksiin ja pahiksiin, unhtanut täysjyvän, maidon ja juustot. Olen kertonut olevani uupunut ja nyt jopa työkyvytön.
Vaikka elämääni ylläpidetäänkin koneellisesti munuaisten osalta, kunnioitan insuliinin keksijöitä. He mahdollistivat minulle elämän jatkumisen senkin jälkeen kun parantumaton diabetes minussa yli kolmekymmentä vuotta sitten diagnosoitiin. Luvalla sanoen insuliinin myötä olen saanut elää lähes normaalia elämää, olen voinut opiskella ja tehdä töitä, ja solmia ystävyyssuhteita - niin paljon olen saanut elää ja kokea!
Juuri tänään sokerit olivat aamulla koholla, söin kaurapuuroa ja laitoin pumpusta lisää kolme kaurapuurolle, kolme soijajugurtille ja neljä lähtöarvolle kuusitoista. Kävelin dialyysiin ja sokerit mitattiin, tai niitä ei voitu mitata, kun mittari tervehti Hi. Yli asteikon, joka loppuu kolmeen kymmeneen. Ihmettelin, mutta tarkistin katetrin joka vie nesteen ihon alle. Katetrissa oli suorakulma, inska oli siis jäänyt jonnekin matkalle.
Hoidossa sain insuliinia piikistä, ennen lounasta sokerit olivat laskeneet yhdeksään. Hyvä muistutus tämän merkkipäivän syystä!
"Maailman diabetespäivää vietetään joka vuosi 14.11. Päivä on insuliinin toisen keksijän Frederick Bantingin syntymäpäivä. Teemapäivän taustalla ovat Kansainvälinen diabetesliitto IDF ja Maailman terveysjärjestö WHO."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!