Itsenäisyyspäivä alkoi imuroinnilla ja vaatteiden viikkaamisella, nautin hoidottomasta päivästä ja hiippailin yöpukusillaan puolille päivin. Katsoin perinteisen itsenäisyyspäiväelokuvan, minulle se on Sibelius. Valse Triste, Finlandia, Andante festivo pauhasivat syntymäpäivää suomalaisuuden. Vähän ehdin maalata, ennen kuin ystäväni miehineen tuli cappucinolle ja katsomaan taulutekeleitäni.
Tuottelijaaksi arvelivat, jostain näitä hattuipäisiä rouvia ilmaantuu paperille. Tämän Sinisen Ladyn taustatarinassa kirjoitan klassisenkauniista Sinisestä Ladysta. joka on hyytänyt kasvonsa sinisiksi, jottei kukaan näe hänen suruaan. Lady sininen, välillä vähän gininen...
Maalasin äitini entisellä pihalla olleet pionit. Ohuesta varresta ei juurikaan ole hyötyä, koska kukat ovat upeita, isoja kuin lautaset.Viime syksynä mummon talo myytiin ja pihan kaunottaret jäivät ostajalle. Muisto vanhasta pihasta, mutta onni uuden pihan kauniista puutarhasta.
Talven pakkaseen laitankin tähän kuvan mummolan uudesta pihasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!