Suurin pudottaja

Oliko siellä osastolla jo sellainen huhu, että seuraavaksi jalkaani katsoo kirugi? Haavahoitaja sanoi, ettei kirurgia tarvita, kovettumien ja haavauman alla kasvaa oikea iho. Kauniiksikin hän taisi ihoani nimitellä. Haavasta ei enää näy luuta.

Kipeesti kävi kun hoitaja purki kovettumia pikkuveitsellä. Haava puhdistettiin ja laitettiin siihen moninkertaiset siteet päälle, myös varpaan alle jotain tölleröitä, ettei keskivarvas osu astuessa maahan. Verta valui, se oli kuulema hyvä - jalassa on henki! Kirurgia ei tarvita.

Ihme enne oli, kun yhtenä päivänä merkitsin aamupunnituksen 73,4, vaikka piti laittaa 74,3. Kun se tuli siihen kirjattua, ajattelin, että huomenna en tuon painon yli mene. Tänä aamuna paino oli juuri 73,4, vaikka välillä oli ollut päivän tauko poistoissa. Varmaan hiottikin niin paljon, että osa nesteestä haihtui suoraan iholta. Olo on hyvä, muistelin juuri miten tuskallista on saada housut jalkaan, kun elopaino on reippaasti yli 75 kiloa. Tänään poistumispainoni oli 70,6. Aikamoisia rasituksia sydämelle noinkin isot poistot.

Pakko skarpata juomisen kanssa ja kyllä syömisenkin.
Ihana kesä,
 kuuma aurinko, keltainen,
posket hehkuvat
kohta muutun suklaanruskeaksi.

Jalka ja käsi paketissa

hermopinneleikkaus

Tikit otetaan pois kesäkuun alussa

Keskimmäisen tulehtuneen varpaan painot on tiputettu kantapäälle. Siihen auttaa kantasandaali.

Täytyy viedä kaikki kengät jalkojenhoitajalle ja hän arvioi, mitä saan pitää ja mitkä joutavat romukoppaan. Saattaapi kohta olla tarjolla ihania kenkiä, kokoa 39-40 tai 5-6.

Minulle teetätetään kengät, jotka oikasevat keskimmäisen varpaan ja estää väärin astumuisen.

Lämmintä ja aurinkoa

Minua väsyttää, antibiotit vie voimat. Verenpaine 119/54  - tähtiä näkyy.
Pojalla Akillesjänne kipeä, joten viikonloppu menee lorvien, nukuskellen, elokuvia katsoen, elpyen ja siteitä vaihdellen.

Baden-baden tuolissa yritän loikoilla, mutta ei oikein luonnistu - on niin hikiki! Suihkuun välillä ja tuulettajat päälle. Uusi yritys, nautin lämmöstä.

Ihana kesäpäivä, näitä tarvitaan ja paljon.

Tavoiteaika

Olipa taas hyvä hoito, mihinkään ei koskenut.

Olisipa käsi nyt lopullisesti parantunut, teen sillä puristusharjoituksia, olen jo maalannut, kirjoittanutkin vähän. Nyt odotellaan arven reaktiota varvastulehduksesta. Jospa pöpöt eivät lennähtäisi kämmeneen.

Tulehduksen aikana olen pois siirtolistalta, koska siirrettä ei voi tehdä tulehtuneeseen elimistöön. Nyt tulehduksesta pitäisi päästä eroon ja nopeasti.

Ystäväni tavoin teen itselleni suunnitelman, milloin siirtoon pääsen. Syys-lokakuussa olen ollut siirtolistalla vähän vuoden päälle, joten silloin voin siirtoleikkaukseen mennä. Tähtään siis ensi syksylle, syyskuussa pakkaan sairaalalaukkuni ja olen valmis.

Tavoitteellista odotusta jaksan paremmin - en ollenkaan voi ajatella, että olisin jonossa vielä viisikin vuotta.

Toivon, unelmoin, haaveilen ja rukoilen siirtoon pääsyä!

varvas

Voi hyvätavaton, sanoi haavahoitaja tunnustellessaan varvastani. Milloin tuo kipu tuli? Oliko kovettuma pitkään? Onko varvas tökännyt johonkin? Minkälaiset kengät?

Lopulta tänään haavahoitaja puhdisti reijän ja totesi sen olevan lähellä luuta, siis syvällä. Suolanesteellä puhdistus, kirurgin vetsellä ihoriekaleet pois ja paketointi. Hoitajat saavat vaihtaa siteen huomenna. Jotta paino päkiältä saadaan pois, joiduin hakemaan osastolta kengän, jossa painopiste on kantapäillä. Pitkien lenkkien teon saa unohtaa, kipeälle varpaalle ei saisi tulla ollenkaan painoa.

Kait siinä lausuttiin amputaatiokin muutamaan kertaan, silloin suljin korvani ja sanoin tietäväni kaikki uhkakuvat, mutta leskitytään nyt hoitoon. Vähän moitin järjestelmääkin; jalkojenhoitajalle on yli kolmenkuukauden jono ja haavahoitajallekin piti viikko odottaa. Kysyin yhdeltä lääkäriltä apua jo maamnantaina, muttei varvas näyttänyt silloin vielä niin pahalta.

Antipiottikuuri, kymmenen päivää maksoi neljäkymppiä.

Pakettiajatus

Mahtavaa Jatta!
Upeasti ja nopeasti pääsivät pois sairaalasta.


Nyt isoside on pois ranteesta ja tikit näkyvät - melko pitkillä loikilla kursittu. Varpaassa vamma, siihen koskee, onneksi huomenna haavanhoitaja puhdistaa ja paketoi sen.

Söin antibiottikuurin, mutten tiedä aiheuttiko se kamalan kutinan, vai onko metsäilmassa jotain allergiaoireita provosoivia siitepölyjä? Kutittaa kuitenkin!

Esimiehen kanssa keskustelu töihin paluusta, sopivalta näyttää. Maanantaina 3.6. töihin, siis ensin kokoukseen. Tuntuu hyvältä, toivon totisesti, että jaksan. On niin mielenkiintoinen talvi tulossa.

Hermopinne vapautui

Kun vasenpaan käteen on tehty fisteli, ei siihen saa laittaa verenpainemittaria ja oikeaa kättä leikattiin., joten siihenkään ei mittaria laitettu. Pohkeeseen se sitten kiristettiin, välillä mittari tuntui ahdistavalta. Jalat olivat muutenkin tarpeelliset, tiputus asennettiin oikeaan jalkaan. Lopulta, kun kaula oli ensin tökitty mahdollisia tiputuskohtia täyteen.

Leikkaus meni huomaamatta, jotain neuloja laittoivat minuun ja juttelivat, sitten nostivat paketissaolevaa kättäni ja sanoivat, että leikkaus on ohi. Kevytnukutus oli minulle toivomuksestani annettu. Helppoa.

Leikkauskertomuksesta luin, että hermopinne oli selkeästi nähtävillä ja se sekä kiinnikkeet oli vapautettu. Isoside vielä huomiseen ja sitten kuntoutumaan; puristelua ja puristelua.

Vasenta käytän nyt, oikea on aika voimaton vielä.

Leikkaukseen

Olen juuri lähdössä hermopinneleikkaukseen. Kävin suihkussa ja föönäsin hiukset, laitoin ripsaria ja maksoin laskut - tein kaikkea sellaista mihin tarvitaan käsiä. Oikea käsihän on paketissa seuraavat pari päivää.

Toisaalta pelottaa, jos puudutus ei toimi, silloin pitäsi nukuttaa. Nukutus on kuitenkin elimistölle rankkaa. Taidan ottaa Tramalia, niin suurin jännitys hälvenee.

Peukut ylös, että operaatio onnistuu ja vielä auttaa kivussa.

Jonossa tapahtuu

Jippii, nyt jo meni läheltä, ystäväni Kuopiosta sai munuaisen! Meillä on suunnilleen yhtä kauan ollut diabetes ja sen seurauksena molemmilla alkoi dialyysi noin vuosi sitten.

 Ystäväni oli ajatellut, että huhrikuussa hän saisi siirrännäisen. Kuukaudella ajoitus heitti, viime torstaina hoitaja oli soittanut ystävälleni ilouutisen. Siihen jäi pyykkien lajittelu, imurointi ja koirien lenkittely. Nopeasti vain sydänfilmiin ja sitten koneella Helsinkiin. Soitin ystävälleni lauantaina, hän voi erinomaisesti ja oli päässyt jo itse kävelemään vessaan. Olen iloinen, sellaista voi tapahtua, munuaisen voi saada.

Äitini oli kirjoittanut lääkärilleni kirjeen ja oli kysellyt tilannettani jonossa. Joka kerta minut on testattu, mutta vasta-aineet ovat jatkuvasti koholla. Lääkäri kuitenkin lupasi, että kaikki saavat siirrännäisen, kait minäkin!

Itse ajattelin, että uksi vuosi jonossa olisi minulle sopiva. Jonoon olen päässyt joskus kesällä, siihen asti odottelen.

Amor Vincit Omnia - Rakkaus voittaa kaiken

http://kotikajaani.sitepaper.fi/sitepaper/view/-/id/430

Kiitokset jutun kirjoittaneelle Sirkka Lappalasielle!

Arkipäivää

Kaunis-kiitos sanoistasi Savisuti. Ehkäpä vielä yritän keskustella sisareni kanssa. Hänen pitäisi uskalta nimetä tarkasti pelon aiheet, sitten käsityksiä voisi yksikerrallaan muokata realistisemmiksi.

Kiitos äitiydestä, sanoi poikani, kun kiittelin kahdesta valkoisesta ruususta, jotka hän oli kukkakaupasta ostanut omilla rahoillaan. Sain ruusut tänään, tämäkin päivä ihan sopiva äitien juhlaan.

Hoidot tällä viikolla ma, ti, ke ja pe. Lähdemme Munuais- ja maksayhdistyksen liittokokoukseen. Kiva, että hoitoelämään saan vähän vaihtelua. Tänään tiistaina kivuton hoito, mutta painoa oli kertynyt lähes 4 kiloa maanantaista. Olo on kurja ja  vatsaa turvottaa. Jalatkin niin kipeät, ettei kengät mahdu jalkaan. Toivottavasti viikolla paino sadaan lähelle seitsemääkymmentä, niin housut mahtuisivat kiinni.

Nyt jalka on levoton, enkä muistanut uusituttaa reseptiä, joten lääkkeitäkään siihen vaivaan ei ole. Tramal rauhoittanee jalkanikin.

Olimme yhdistyksen porukan kanssa laittamssa hintalappuja Vuokattiin tulevan uuden kaupan hyllyjen reunoihin. Työ oli helppoa ja vaivatonta, osasimme  tehdä tuota. Menemme vielä muutaman kerran ja sitten yhdistys saa pikkuisen rahaa. Sitä tarvitaankin, koska pian on juhlavuosi ja juhlien järjestäminen maksaa.

Hyvää äitienpäivää!

Olen pistellyt hermokipulääkkeitä kuin salmiakkia, joka on herkkuani. Hieman helpottaa, vaikka yön valvoin ja voihkin. Kuudelta uneen ja yhtäsoittoa yhteentoista. Ihanaa nukkua, kun mihinkään ei enää koskenut.



Paperiruusuja ja hopeapuita tuli piirreltyä ja askareltua. Vien taas osastolle somisteita äitienpäivään ja kevääseen, alkukesään.

Halu auttaa

Kyllä leikkaushenkilökuntaan pitää luottaa, kannustan Jattaa ja hänen perhettään. Ihan mahtavaa joka tapauksessa äitisi reiluus luovuttaa toinen munuainen veljelleen.

 Arvostan suuresi luovuttajaa, joka silläkin uhalla, ettei tiedä kuinka leikkauksessa käy,  haluaa luovuttaa. Arvostan luovuttajien suurta rakkautta, kun luopuvat omasta turvallisesta elämästä ja hyppäävät epätietoisuuteen. Kukaan ei voi ennustaa, etteikö luovuttajalle tulisi munuasitulehdusta juuri siihen jäljellä olevaan munuaiseen. Ei ole takuuta, ettei sairaus iske juuri ainoaan elimeen, kukaan ei voi varmuudella luvata loistavaa tulevaisuutta yhdellä munuaisella eläen.

Se voidaan varmuudella sanoa, että oloni ei ainakaan parane vuosien odottelun jälkeen, varmuudella voidaan sanoa, että olen kuolemansairas ja että hoidossa oleminen on enimmäkseen karmeaa. Toisaalta muistan olla painostamatta, koska "Munuaisen luovutus perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja voimakkaaseen haluun auttaa munuaissairasta läheistä."

Amor Vincit Omnia

Cafe Donjan omistaja soitti ja pyysi, että toisin tauluja kahvilan seinille. Hän sanoi, että seinät ovat nyt tyhjillään ja odottavat minun maalauksiani. Lupasin viedä työt näyttelyyn sunnuntaina, onneksi olen yhtinyt tehdä uusiakin.

Amor Vincit Omnia

Kevättä

Vapaapäivä meni maalatessa kortteja ja paria taulua. Ihana, ettei turvota kovasti,, olen syönyt jääpaloja suurimpaan janoon.

Perjantain nelituntinen hoito meni odoteteusti; puolessavälin Oxinormia pari yksikköä laannuttamaan levottomuutta ja hermosärkyä kädessä.Jaksoin lenkkeillä - jopa hölkätä.

 Hölkätessä tuli myös kotitehtävät tehtyä, hieno palvelu Kainuun Liikunnalla että laittavat sähköpostiin, mitä harjoiteltiin tunnilla ja mitä täytyy vielä treenata kotona. Viime maanantaina en jaksanut osallistua tunnille, mutta tarmoa tuntuu nyt olevan ensi maanantain ohjelmaan. Jospa dialyysi ei niele kaikkia voimiani.

Viikolla kävin työterveyslääkärillä keskustelemassa kykenenkö jo töihin, vai jatkuuko saikku pitkäänkin. Olin keskustellut jo aiemmin Kristiinan kanssa töihin paluusta, hänen mielestää ajatus oli hyvä. Myös  Heidi kannusti minua ainakin yrittämään. Niinpä näillänäkymin saikku loppuu 31.5. Kesäkuussa on suunnittelutöitä ja pääsykoevalvontoja. Kun minulla on osatyökyvyttömyyseläke ja töitä pitää se 50% tehdä, uskon jaksavani kahdesta kolmeen päivään viikossa. Hoitopäiviä on nyt ma, ke, pe ja la,

Ruusukortilla toivotin työterveyslääkärille hyvää kesän alkua.

Kiitos Jatta kirjeestäsi!

Kiitos kommentista Jatta ja kiva, että seuraat blogiani.

Hienoa, että äitisi voi luovuttaa munuaisen, toivottavasti leikkaukset onnistuvat molemmilta. Sisarukseni eivät uskaltaneet lähteä luovuttamaan, onhan se melkoinen leikkaus luovuttajallekin.

Voin ihan  hyvin, hoidossa on kipuja, saan niihin onneksi lääkettä ja kotona unohdan olevani sairas. Aluksi uskoin saavani siirrännäisen nopeasti äidiltäni tai sisareltani. Pettymys oli tosi suuri, kun ymmärsin, että dialyysiaika voi olla pitkäkin. Viimeksi tiistaina, vapun aattona itkin sitä psykologille. Nyt itkin ja koin epätoivon konkretisoituvan, kait vuosi hoidossa on jonkinlainen etappi.

No, ettteenpäin on menntävä sanoi mummo lumessa ja tarpoi menemään . niin teen määkii.

Ainiin, hyviä vointia sinne perheellesi! ja terveisiä, olette ajatuksissani.