Ei auta raha, ei puhdas ruoka, ei vaimo, ei lapset, ei sekään, että on maailman isoimman yhtiön toimari, kun sairaus tulee, se ei armoa tunne.
Elokuvasalissa olin kahden ystäväni kanssa, isossa tilassa. Hyvä, että elokuva esitettiin, vaikka katsomo oli aavemaisen tyhjä. Levottomia jalkoja ei tullut, pikkutorkut vain alkutekstien aikaan.
Nyt on hieman kiirettä, kun menen dialyysistä hoitoon ja välipäivät olen töissä 7-9 tuntia. On mukava, että minua tarvitaan. Opiskelijoita on kiva jututtaa ja kannustaa kohti tutkintoa - saan tehdä juuri sitä opo-työtä.
Vien uuden näyttelyt Donjaan lauantaina. Joku puihin liittyvä nimi tarvitaan, maalasin, tarinapuun, unipuun, romanttisenpuun, ikäpuun, sukupuun, hennonpuun. Yhdestä puusta tuli ihan vahingossa työkaverini puu, kysyn jos hän haluaa sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!