Reidestä poikki

Taas itkettää, vierustoverini sairaalasta menettää jalan reiteen asti. Tyly lääkäri sanoi, ettei muuta voi tehdä, eikä kannattanut lapsilta kysyä, koska lääkäri tietää. Ja sitten kun ensimmäinen jalka on parantunut, niin leikataan varmaan toinen. Kävelvästä potilaasta tulee raajarikko, liikuntaesteinen, liikuntavammainen, invalidi .- kotiin yksin asujaksi hänestä ei enää ole.

Voiko se olla totta, että verisuonia ei enää ole, vain yksi paksu tulee reiteen asti. Kaikki muut suonet ovat tuhoutuineet, hiusverisuonet ensimmäisenä. Lääkäri sanoi, että niin kauan kuin ihmisellä on järki tallella.amputaatioita voidaan tehdä. Jos järkikään ei enää pelitä, niin kannattaako amputoidakaan?

Minä toivon vanhalle rouvalle hyvää vointia, sanoinkin hänelle, että pyytää tarpeeksi kipulääkettä, ettei tarvitse kärsiä leikkauksen jälkeen tuskasta. Kuulema kivut ovat kovat, kun luuta rikotaan. Ja onhan se aavesärkykin tuskallinen. Ihmisen muistiin jää kivusta jälki ja mieli muistaa sen, vaikkei  enää jalkaakaan ole. Itse kuvittelin synnytyksen jälkeen, että jalat olivat koukussa, kun siihen asentoon ne määrättiin ennen puuduttamista.

Voi liuoja, miten avuttomia olemme... ei ole sanoja, miten lohdutan? Miten lohdutan, kun pelkään itse samaa? Voin ottaa vain kädestä kiinni ja itkeä vierellä.