Kaikki muut tässä talossa nukkuvat, kuorsaavat, tuhisevat, kääntävät kylkeä ja jatkavat uniaan, miksen minäkin? Ahdistaa...
En ottanut Sifrolia, en Rivatliriä, en Tramalia, kun eivät ne kuitenkaan auta. Jos otan illalla lääkkeet, herään klo 2, jos en ota herään klo 1.45. Valvon joka tapauksessa. Inhottava pyöriä sängyssä ja odottaa unta, unta joka ei tule. Jalat ovat rauhalliset, vasen polvi yhä turvoksissa siitä kaatumisesta ja oikea käsi puutunut, muttei kipeä.
Illalla dialyysi meni hyvin, ei pakotuksia, eikä levottomia jalkoja. Neljä tuntia tuntui pitkältä, vaikka ohjelmaa oli tietsikalla ja telkusta katsoin Uutisvuodon ja jotain ruokareseptiohjelmia. En uskalla enää pyöräillä, koska se ärsyttää jalat levottomiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!