Ruokapäiväkirjanpitoa

Kirjallisiin sopimuksiin nimi, että suostun punnitukseen, suostun mittaukseen, suostun pitämään sähköistä ruokapäiväkirjaa valokuvaamalla Samsung mini kännykällä kaiken syömäni ruuan, suostun kirjaamaan verensokeriarvoni ja insuliiniannokseni sekä suostun ilmoittamaan  liikuntasuoritukseni laadun ja keston puhelimen sovelluksella tutkimuksen tekijän tietojärjestelmään. 

Tutkimus kestää kolmisen viikkoa ja voin keskeyttää sen milloin haluan, eivätkä minun tietoni tule tiedoksi muille kuin tutkimuksen tekijöille. Ok, sopii ja niin allekirjoitin ja suostuin kaikkeen tuohon. 

  

Sitten mitkä ovat minun tavoitteeni, miksi suostuin tutkimukseen? Hiilareiden ja insuliinin yhteensovittaminen, liikunnan ja sokerin yhteensovittaminen, insuliinin lisäannoksen ajoitus, hiilareiden laskeminen ja arvioiminen, sokeritasapainon parantaminen, Hba1 arvon laskeminen (=pitkäaikaissokeri nyt minulla 8,1) vai painon pudotus?

                   

Koska vaihtoehtona ei ollut tavoitettani saada uusi puhelin, sanoin, että haluan skarpata munuaissairaan diabeetikon ruokavalioon. Kunpa muistaisin suolattomuuden ja fosforittomuuden ja huomioisin proteiinin.  

Predialyysivaiheessa protskuja piti rajoittaa, nyt dialyysi kuluttaa niitä, joten niitä täytyy taas saada. Mutta oliko se niin, että soijaproteiini on parempaa kuin eläinproteiini vai suositeltiinko soijaa minulle, koska en syö lihaa? 

Ravintoterapeuttini ohjeistuksella olen luokitellut ruuat hyviksiin ja pahiksiin. Prevaiheessa Yasa-jugurtti oli parasta, nyt AlbroSoija, koska siinä on enemmän hyviä protskuja. Soijarouhe, -lastut ja -jauho ovat erinomaisia, vehnäleipä samoin. Pahikset, ruisleipä ja juusto ovat lähes kiellettyjä. Juustossa olisi niitä proteiineja, mutta paljon fosforia. Raejuusto, juustoleipä ja tuorejuusto ovat hyviksiä, mutta sulatejuusto superpaha. E-koodeista pahikset: 338-343 ja 450-452 sisältävät fosforia ja ovat siis kiellettyjä.

Helppo noita on tässä luetella ja muistaakin, mutta entäs kun koitan selvittää tuoteselosteista noita aineita. Ihan mahdotonta. Tämäkin on  on paljon isompaa kuin tuoteselosteiden tekstit. Minulla on pluslasit ja  suurennuslasi laukussani. Kaupassa aikaa menee tuntitolkulla, jos kaikki pikkupräntit tavaa, niinpä yleensä jos ostan jotain tavallisuudesta poikkeavaa, ostan sen riskillä etten ehkä voikaan syödä sitä. Kotona sitten tutkin sisällöt tarkemmin suurennuslasilla.

Varasin hotellin ensi maanantaista tiistaihin ja toivon, että se menee Kelan matkakorvauskuluihin. Alkaa vuosittainen maksukatto (157, 25 tänä vuonna) pian täyttyä, kun kolme kertaa viikossa käyn dialyysissa, labrat ja lääkärikäynnit ja nyt vielä nämä Hesan matkat. 

Matkakorvaukset kannattaa hakea, vaikka yksittäisen matkan hinta jää alle omavastuun (9,25), koska ne kerryttävät vuosittaista määrää. Vaikka bussimatkani sairaalaan maksaa 3,20, matkoja on kertynyt tälle vuodelle jo 120 euroa. Kohta voin ihan Kelan kustannuksilla matkustella sairaaloihin! Jippii!


Nyt pitäisi mitata sokerit ja arvioida ETUKÄTEEN mitä syö, kuvata ruuat, tallentaa tiedot puhelimeen ja laittaa puhelin yöksi lataukseen. Muistankohan kuvata ennen kuin olen jo pistellyt kaiken poskeeni?


Aamulla dialyysiin. Vain sormenpäät tikkuilevat nyt, olisiko se enne, ettei huomenna tule pahapäivä?