Ei enää koneita roikkumaan

Nukutti yhtäjaksoisesti yhdestätoista puoli viiteen, kaksi kolmiolääkettä, kaksi pandolia ja lämpöhaude käden ympärillä. Hermosärky hiipi ja herätti. Kaulalla olevan hanasysteemin suuaukko tuntuu punaiselta. Sormet menevät siihen, vaikkei sitä saisi kosketella. Rupi tarttui käteen.

Kokoukseen kahdeksaksi, tunnit kahdeltatoista ja dialyysiin töiden jälkeen. Pitkä päivä tulossa, otan taas rentoutuksen kannalta hoidossa, jos pystyn. Käsikipu enteilee tuskaista hoitoa.

Fysioterapeutti antoi sähköimpulssikoneen ja ajatteli sen helpottavan kipuja. Olen kokeillut sitä muutamia kertoja, mutta ei siitä ole apua ollut. Hän sanoi, että voisin  pitää sitä pitempiäkin aikoja mukanani ja että laittaisin koneen taskuuni ja piuhat olis kiinni kädessä. Aha, yksi värkki lisää (pumppu ja hanat ja sit tämä). Jotenkin en innostunut enää lisäkoneista, pakkasin vehkeen ja vien sen tänään takaisin. Tuollaista minun ei onneksi tarvitse ostaa, maksaa kuulemma satasen tietämillä. Pelkkää säästöä sata euroa!

Lumet ovat sulaneet, kivipiha odottaa siivousta. Kaikki havunneulaset, roskat ja risuset pitäsi seuloa hiekan seasta, kivien välit puhdistaa ja valkoinen kivirouhe haravoida. Ylivoimaiselta tuntuu oikeakätiseltä, piha saa odottaa aikaa parempaa.

Viimekesänä puhdistuksen jäljiltä.