Pakkaan tavaroita kuntoutukseen ja mietin, miksi sinne lähtisin. Enhän enää voi kuntoutua, en voi omalla hoidolla välttää enää munaisten laukeamista, ne ovat jo lauenneet. Kuntoutuksella en voi hidastaa sairauden etenemistä.
Kun vertaan kuntoutuskyselyäni hyvinvoinnista, mielenterveydestä ja liikunnasta viiden vuoden takaiseen, huomaan miten kaikki on nyt paljon huonommin. Olen nyt sairas ja kipeä, aiemmin en edes kokenut olevani vajaakuntoinen.
Itsesääliin en vaivu. Katson Tampereen ja Helsingin teatteritarjonnan, nautin Etelä-Suomen keväästä ja teen vertailevaa tutkimusta eri paikkakuntien dialyyseistä. Ja tapaanhan kuntoutuksessa tuttavani edelliseltä jaksolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!