Dialyysipäivän programmi

Tässä olen vielä hoitojeni alkuvaiheessa, ehkä toukokuussa. Kaulakatetrista dialysointi, hoidon jölkeen kiidin töihin. Vielä en tiennyt mitään verenmyrkytyksestä, enkä kuuden viikon jokapaiväisestä antibioottiruiskusta sairaalassa. Taudista tervehdyin, Luojalle kiitos.

Aamulla levitän puudutusainetta käsivarteni kahteen rupeen ja laitan päälle teippauksen. Sitten kävelen alle kolme kilometria sairaalaan. Painan summeria, ovi avataan, riisun ulkovaatteet ahtaaseen eteiseen, nappaan huovan, villasukat ja jatkojohdon. Unohdan desifioida käteni, palaan hieromaan nestettä käsiini. Vien tavarat istumasängylleni ja punnitsen itseni, samalla mietin kuinka paljon poistoa koneeseen pitäsi ohjelmoida. Tervehdin yhteisöäni.

Hoitaja yhdistää minut koneeseen. Ensin puhdistetaan käsivarsi, myös puudustusaine lähtee nyt pois, sitten rapsutetaan ruvet neulan jäljistä pois. Jos puudutusainetta en ole muistanut laittaa, tunnen siedettävää kipua. Koneeseen säädetään poistot ja kierrokset. Hoitaja pistää arterianeulan ranteeseen ja veri lähtee matkalle, hetken päästä myös veenaneula käsivarresta yhdisteään letkuihin. Hoito alkaa  ja kestää yli neljä tuntia, poistoa neljä litraa. Neulan pisto tuntuu kuin neulalla pistettäisiin. Ei siihen totu, aina sama kipu!

Alussa nukun parisen tuntia, jos yöllä olen pitkään valvonut. Ollessani pirteä luen päivän avviisin ja tutkin tabletistani sähköpostia, joitain blogeja, koulun kuulumisia, Iltalehtiä ja Kainaria. TV:tä voin katsoa tai kuunnella cd-soittimelta espanjan alkeita. Kirja minulla on aina mukana, mutta kun aloitan lukemaan, nukahdan jo toisella rivillä. Voin katsella tabletista ohjelmia, viimeksi katsoin Tanssii tähtien kanssa ja Sol Sidan.

Jalkani ollessa levottomat, monesti kolmannella tunnilla, saan Oxinormia. Se puuduttaa oloni ja kipu häviää tunniksi. Tehokas ja tuudittava droppi.

Kun kone ei saa verta tarpeeksi, se huutaa ja hoitajat käyvät kohentamassa joko minua tai konetta. Hoidon aikana saan ruuan, yleensä salaattia, kiisseliä ja kuivahtanutta sämpylää.

Lopulta verenpaineeni mitataan ja minut irroitettan koneesta. Neulojen jättämiä reikiä pitää painaa tomerasti, ainakin viisi minuuttia, sitten ne teipataan. Vuotoa ehkäisemään haavojen päälle kiedotaan sideharsoside. Vielä pari lääkettä, punnitus ja lähtökahvit. Kiitollisena kahvista, muistan aina, että yhdistyksemme osti meille Moccamasterin.

Jos minua ei huimaa, kävelen kotiin. Jos huimaa, ajan taksilla. Kotona ensimmäiseksi syön jotain, hiilaria on pakko saada. Munkkia ei onneksi enää tee mieli, varsinkin kun ajattelen energiaa, jota siitä saan. Nyt sairaslomalla jumppaan kunto-ohjelmani mukaan kotona, lähden punttisalille tai venyttelemään. Jos oloni on huono, makaan sohvalla ja lepuutan kroppaani.

Päivääni kuuluu tulevaisuuden haarukointi, blogin päivitys, ruokaohjeiden selailu ja uusien kokeilu. Viime viikolla kokkasin kaalilaatikkoa, leivoin sämpylöitä ja kolmea erilaista omenapiirakkaa. Sikke Sumarin ohjeen mukaan sunnuntai aamuna paistoin uunissa yllätysmunia. Itselleni kypsensin vain munan valkuaisen. Hieman erilaista ja vaihtelua iänikkuiseen munakkaaseen.

Illalla katsotan Tv:tä, käyn vielä kävelylenkillä, kuskaan poikaani harrastuksista, pesen pyykkiä tai askaroin normaalia kotiarkea. Lapsi nukkumaan ja itsekin, joskus puolilta öin. Herään ennen kolmea, päivitän blogin, tutkin taas tärkeät sivut ja viiden aikaan palaan sänkyyn tai valvon samoilla silmillä ainakin dialyysiin asti.

Huomenna veepee, ylihuomenna toistuu hoitopäivä.