Olen yrittänyt rajoittaa lääkkeiden syöntiä, että tolpillani pysyisin. Nyt vain panacod, panadol, ei yhtää oxinormia, muulloin kuin hoidon aikana. Sekin pitää dialysoitua, eli kahteen tuntiin hävitä kehosta. Onneksi juuri noin tapahtuu.
Nelivarpaiset jalat, kovin rumat ja muhkuraiset. Onneksi hyviä kenkiä on olemassa.
Tulin lentokoneeassa Helsingistä Kajaaniin. Kauhea pakotus iski jalkoihin, en ilennyt hypätä seisomaan, kun yksin matkustin. Ajattelin, että vien teemukin lentoemoille. Kerroin mikä vaivani oli ja että tarvitsen liikkumatilaa. Juteltiin lentoemännän kanssa ammatista ja koulutuksesta. Muutaman kuukauden koulutus ja Lentoemäntä on valmis
Lentoemäntä tuli istumaan eteen, lähelle minua. Hänen veljensä käytti magnesiumia, koviin suonenvetoihin, mitä hän tunsi amputoiduissa jaloissa. Jalat hän oli menettänyt autokolarissa. Pyörtuolin sijaan hän valitsi proteesit, joilla hän kävelee ja juoksee. Ei kuitenkaan paraolympialaisiin treenaa. Siskonsa kautta hän sai ihailevat terkut minulta.
hei Tiina,olet kohtalotoverini.Kaksivuotta sitten olin sielläpäin lomalla ja olin heinakuun alussa dialyysissä Kajaanissa.Kotimatkalla kompastuin ja katkaisin nilkkani .Siitä alkoi kierre ja nyt on varpaita jäljellä enää yksi .Kyllä näinkin pärjää,vaikka paremminkin vosi olla,mutta myös huonommin.TSEMPPIÄ sulle. terv.Annu
VastaaPoistaMukavaa, että kirjoitat taas blogiasi! Olen monet kerrat käynyt täällä sinun kuulumisiasi tai niiden puuttumista vilkaisemassa. Kesä tulee (vaikka huomenna kai lunta paljonkin) ja siitä saat toivottavasti voimaa ja virtaa ja auringosta vitamiineja! Parempaa vointia sinulle toivon!
VastaaPoistaT.jatta