maanantai 10. marraskuuta 2014

kritiikkiä

Voinko minä sitten sulkea työpaikan oven ja ajatella, että parhaani tein. Kun ihmiset arvioivat toisten tekemista, voi olla ettei mikään riiitä. Se miksi olen kärttyinen ja mihinkään tyytymätön johtuu kivuista ja säryistä Yleensä olen iloinen ymmärtäväinen ja haluan olla kaikkien kaveri, en arvostele, en arvioi. Kun olen terve käyttäydyn fiksusti.

Kun kipu jäytää, tuska tuntuu, itkettää ja koskee, ei ole mitään ymmärrystä, ei ole mitään ymmärrystä itseen eikä muihin.Kun koskee, olen sairas ja voimaton, en vain jaksa. Silloin kaikki apu on tarpeen. Kysyin ystävältäni, olemmeko tosiaan kovin sairaita. Hän lohdutti, että kuolemansairaita. Kun tuon ymmärrän, osaan antaa itselleni anteeksi ja käsken tarttua ja puuttua asioihin.

Siksi olen kriittinen arvioja. Mutta en niinkään vaikea.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Helenalta terveisiä

Lääkehoidonpäivät ensi keväänä. Aikoivat julkaista blogin ennen kuin päivät ovat. Mietin, että voisin linkittää blogin tähän blogiini, kun kerta Helena ehdotti minua kirjoittajaksi. Ni eihän se ollutkaan perinteinen blogi, vaan, itsekukin kirjoittaa oman tarinansa ja ne julkaistaa blogissa, yksi kirjoittaja kerran.

Minäpä laitan tähän oman tarinani.


Miksi tuo opettaja vaan puhuu ja puhuu kasvien vesitaloudesta? Kuinka juuristo ottaa ravinteita ja vettä maaperästä, lehdet nousevat pystyyn ja kääntyvät kohti aurinkoa. Puhe jatkuu, en kuule enää muuta kuin vesitalous, vesijohto, vesi,…Mulla on jano!

Tuo oppitunti oli lukioaikaan, muistan, että janotti ihan tolkuttomasti, suun limakalvot olivat rutikuivat ja kuvittelin, että pääsisin kylmän, raikkaan vesilähteen luokse. Joisin kannutolkulla vettä, näin muuten yöisin teinkin. Tuon koulupäivän jälkeen mentiin lähikaupunkiin lääkäriin, koska äiti oli epäillyt minulla olevan diabeteksen. Sokeri mitattiin kahdeksaantoista ja siltä istumalta jouduin sairaalaan. Paluuta entiseen ei enää ollut, tarvitsen insuliinia koko loppu elämäni.

Sairaalasta päästyäni, olin reipas, menin kouluun ja jatkoin suunnittelua Abi-juhliin ja lukemista kirjoituksiin. Insuliinia pistin kaksi kertaa päivässä, aamuisin noin 20 ja iltaisin noin 10 yksikköä. Sokeria elimistöstä mittasin pissaliuskoilla. Mitä sitten, jos luiska olikin värjäytynyt, osoittaen korkeita sokereita? Eipä paljon mitään kansalainen voinut tehdä, ainoat keinot olivat liikunnan lisääminen ja syömisen vähentäminen.   Aika umpimähkäistä. Pikainsuliinia ei ollut vielä keksitty, tai sitä ei ainakaan saanut vielä Suomesta.

Koko nuoruuden ajan HBa1-mittaukset näyttivät kymppiä tai lähellä sitä. Sen lisäksi, että munuaiset rasittuivat sokerista, myös raskaus (vuonna 1999) oli niin rasittava, että jo ensimmäisessä virtsassa proteiinit olivat koholla.  Kaikissa labrakokeissa ja virtsankeräyksessä valkuaisaineet ilmoittivat olemassaolonsa, aina enemmän kuin edellisellä kerralla.

Asuin Kuusamossa, opiskelin tradenomiksi, erityisopettajaksi ja suoritin maisterin tutkinnon, hoidin pientä, kasvavaa poikaa, kävin töissä ja puitteet elämälle olivat kohtuulliset. Avioliittooni ja omaan fyysiseen olooni en ollut tyytyväinen. Olin kyllästynyt, väsynyt, lihava, ja turvoksissa. Mieheni jäätyä eläkkeelle, hän halusi muuttaa maalle ja tehdä tiettömäntien päässä olevasta mökistämme vakituisen kodin. Minulle mökkimaisema oli ahdistava ja pimeä, ei naapureita eikä katuvaloja, ei asfalttitietä. Hain työpaikkaa Kajaanista ja sain.

Uusi työ, ero, muutto Kajaaniin ja asiantunteva lääkäri, pelasti minut elämään. Lääkäri ehdotti Diabeteskeskuksen kuntoutusta minulle. Munuaissairaille tarkoitettu kuntoutus ei mielestäni koskenut minua, mutta diabeteskeskuksen lääkäri ilmoitti ykskantaan sen koskevan juuri minua. Tuo kuntoutus antoi minulle vielä muutaman lisävuoden ilman dialyysiä, vaikka siihen lopulta päädyin kaksi vuotta sitten.

Nyt käyn kolme kertaa viikossa dialyysissä, iltapäivisin ja parina päivänä käyn töissä. .  Poikani on viisitoista vuotta, on ihanan reipas ja miesystäväni asuu nyt meillä. Ajan pyörällä töihin ja käyn salilla voimistamassa reisilihaksia, koska polvissa on nivelrikki. Olen onnekas, että ehdin juuri ennen dialyysia valmistua opintojen ohjaajaksi. Ohjaajan työssä en ole sidottu luokkahuoneopetukseen ja tarkkoihin aikatauluihin ja kuitenkin saan olla nuorten kanssa.  Olen myös kokemuskouluttaja ja kerron omasta sairauskokemuksistani hoitoalan opiskelijoille-

Olen puhunut omalle diabeteshoitajalleni, että voisin kertoa nuorille diabeetikoille itsestäni ja lisäsairauksien uhkista. Toivon, että kenenkään ei tarvitsisi kokea munuaisten rappeutumista, sokeutumista tai jalka-amputaatioita, ei hermokipuja ja tuskia, hidasta kuolemaa. Nyt tilanne on ihan toinen kuin nuoruudessani, itsekuri, lääkkeiden käyttö ja seuranta ovat ehdottoman tärkeitä diabeteksen hoidossa. Nykyään, näin voin väittää, diabeetikon elinmuutokset tulevat vain välinpitämättömyydestä ja korkeista sokereista. Hyvän lääkehoidon ja omaseurannan ansiosta monet diabeetikot elävät paremmin ja terveempinä pitempään.


Toiten mieliä ei saa pahottaa

Hei, minun päiväkirjani. Kohta on kuukausi mennyt, enkä mitään ole kirjoittanut. Miten voin olla niin kiireinen, ettei edes paria riviä kirjoitusta ole tullut. Kun minulla oli se henkinen aika vuosi dialyysissä ja sitten meni toinenkin vuosi ja nyt jo eletään kolmtta vuotta. Odotusta piisaa.

Kantapään sivuun tulee ilmeisesti sen verran painoa, ettei tuo piku haava parane. Aukeaa vain. Kaurakääre, pirtu, kortisonivoide ja hopeaside kokeilussa, mutta mikään ei haavaa lannista.

Juuri nyt paistuvat sämpylät uunissa, aamuksi ei ollut yhtään. No nyt saavat miehet uunituoretta aamupalaksi. Odotan vielä vartin ja sitten menen nukkumaan, niin jos uni tulee.

Katsottiin Mielensä pahoittja, poikani kehoituksesta. Miten hauskasti hän sanoi, että kun sinäkin äiti olet vähän tuosta tekniikasta jäljessä, niin varmaan sinua naurattaa tuo kuva. Tarkoittikohan hän että samaistun Litjaan? Elokuva oli hyvä, näyttelijät raikkaita, eivät mitään kuluneita Reter Franzeneja tai Minna Haapsaloja. Kyrön käsikirjoitus oli sympaattinen,"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aiheutin toisille pahan mielen." niin kauniisti Kyrö lopettaa leffan.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Taiteiden

Kajaanin Taiteiden yössä (= illassa) Raatihuoneen torilla oli kultturipläjäyksiä. Teatteri esiintyi ja musiikkia kuului pitkin iltaa.

Äijät tanssi taas hurmoksessa heitä katsoin. Miten he innostuneena uskaltavat, he saavaat meidät ainakin naiset hyvälle tuulelle. Hiki virtaa ja yritystä löytyy, porukan voiima on upea. Lupasivat esiintyä meidän Munuais- ja maksayhdistyksen  kolkytvuotispäivillä, marraskuun alussa Katinkullassa. Juhlan kutsun kuva on valmis, ohjelmaa kirjoitan.

Myrra nyt syyskuun retki: Kuopioon ystävää viemään mökille.

jalasta

No, nyt se meni auki, kuiva haava. Kantapään kulunut ja ohut iho halkesi kahden sentin alueelta ja jokainen askel tuntuu. Aristelen jalkaa ja astun väärin, jännitän nilkkaa, sipsutan ja onnun. Käytän joka päivä Pihkasalvaa, hunajavoidetta, paksuja siteitä, Mefixiä ja Mepilexiä Ag:n kanssa ja ilman.

Tuskinpa kävelylenkit hirveästi haittaa, mutta ei se paranekaan. Olinko taas pienen hetken elinsiirtolistalla kivuttomassa tilassa. Onko se vain niin utopinen haave, ettei se toteudu.

Lääkäri ja haavanhoitaja analysoivat, ehkei kuitenkaan niin paha. Tulehdusta ei ole! Syvä uurre.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Polvesta polveen

Polvissa x)
on kulumat. Auttaako Kukonhelttauute? Yritän vahvistaa reisilihaksia ja liikun jatkuvasti, siedän kipua ja liike helpottaa polvien voitelua. Voin kait siirtää pistoksen ottamista taas viikolla.

x)Kirjoitin vahingossa: povissa...


Sormien nivelet eivät oikene, kiristää kun suoristaa. Eikä suoraksi nimettömiä saa, jollain piikillä niitäkin voisi hoitaa, mutten ota vielä mitään piikkiä.

Hoidossa olen enimmäkseen nukkunut joko omaa unta tai Oxin helpottamaa unta. Viime perjantain hoito oli tämän kuun ainut kivuton. Kisat olivat TV:ssä, ajanviete hauska. EM-kisojen maratonkävelijää ihmettelin, kuinka sienet voivat pelastaa olon ja elon. Maailmanennätys ja koko primitiivikirjo eritteitä.
Oh dear mister France!

harmaa hurmaa

Vaaleaa harmaata, hopeaa ja valkoista, näille on jo osoite.



Moksi, moksi sotkamoksi

Anteeksi, näin pitkä tauko kirjoittamisessa. 
Huomaan, että loma on loppu ja dialyysista saan kiitää töihin, jossa en vielä osaa tarttua mihinkään. Kait pittää ihmisenkin päivittää tilanne, niin kuin tietsikan. Muutamana hellepäivänä päiväpiknik kahden parkkipaikan välissä on ollut tämän elokuun kohokohta töissä.

Lauantaina käytiin ulkomailla Sotkamossa. Torilta ostettiin kanttarelleja ja Murusen terassilla juotiin kahvit, ilma vohvelia, jäätelöpalloa ja tuoreita mustikoita - säästyi noin kymppi. Taide-/sisustus-/somistus-/kirppari-/astia-/vaatekauppaan ossauduttiin. Niin kätkee ihmisen kauneus ja positiivisuus alleen ison kimpaleen murhetta, jota ei ulkopuolinen helposti huomaa. Ei katkeruuttaa, ei pettymistä. Jäi yrittäjän sanat kaikumaan korviini: miksen juuri minä, muistuttivat eräästä ystävästäni, joka kyllä on jo kuollut. Nuo sanat siis tilnteessa, jossa ihmiset miettivät, miksi ovat sairastuneet tai kohdanneet jotain surua, ei niin että Miksi Minä, vaan Miksen juuri minä.  Halattiin ja voimia toisillemme haluttiin!

Vuokatissa kokeilin, jaksanko harjumaisemassa kävellä. Viiden kilometrin Piimä-Heikki oli mukava, jalat ja polvet aika kivuttomia kuitenkin - juosta ei ollenkaan pystynyt, mutta kävelyä, vaeltamista. Alkumatkasta satoi kevyttä vettä ja kuljimme sateenvarjojen kanssa, ihan kuin Oulun Ainolanpuistossa rouvat päivänvarjoine 1900-luvun alussa.

Mukava päivä; Liikuntaa, kulttuuria, kauneutta ja rohkeutta - Vieraile Sotkamossa!

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kesäretkellä









kolmelta herään mataliin sokereihin

Ajettiin kilpaa parin lääkärin kanssa sairaalan mäelle. Kirurgi huusi, huomenta ja pyyhkäisi ohi. Suunnilleen tasapeli, kuitenkin. Minäkin jaksoin ykkösvaihteella polkea mäen ylös.

Toinen aamullisista lääkäreistä halusi nähdä varpaani, kun olin dialyysissä. Suunnilleen terveeksi havaitsi ja kehui hyvin paranutta amputaatiojälkeä. Pääset nyt listoille takaisin, ilokseni näin hän sanoi. Jes, nyt taas puhelin oltava aina auki ja läsnä.

Heräsin kolmelta sohvalta kylmä hiki pinnalla. Muistan, että olin aiemmin tuntenut sokerin hupenevan kehostani. En siis kerennyt syödä mitään, ennen kuin se laski. Onneksi maksan sokerivarannot olivat niin täynnä, että vähitellen virkosin. Kosteat sohvatyynyt menevät pyykkiin ja minä kuumaan suihkuun. muuten palellun. Leipää, keksiä ja jäätelöä, jugurttia ja siripiriä ensiavuksi. Hunajatee on ihan parasta.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Eino Leinon ensimmäinen rakkausruno

Skool på den saken! Niin meni kaksi lasillista valkkaria ja yksi skumppaa. Rento fiilis entisten koulukavereiden kanssa. Juttua piisasi homoavioliitosta kouluaikojen ja kokemusten muisteluun. Kuka oli kehenkin ihastunut, miten pojat kiusasivat arkoja opettajia, kuinka jotkut olivat ´määrätietoisen motivoituneita opiskeluun ja monet meistä innokkaita viikonloppubailaajia.

Tuli mieleeni yhden luokkatoverini ihastus, kun hän kuusi vuotiaana halusi hypätä kaunottaren eteen ja sanoa Terve! Kuusivuotiaan Eino Leinon ensiruno, kun hän sen armaalleen kirjoitti.
Epäilevä
Ainiaan lempeni olet omaava
sä täytät syömmeni, neito ihana.
En tiedä, saanenko lempeäsi sun,
vai yksipuolinenko lemp´ on raukan mun." Leino
Tunteet ovat suuria ja kuumia.
Kesä on ollut mukavasti sosiaalinen, entiset sotkamolaset tulevat tervehtimään synnyinpitäjäänsä, tapaamaan lapsuuden ystäviään ja sukulaisiaan. Aurinko lämmittää, Ihmiset eivät eristäydy lämpöpukuihin, saattaapi jopa hameen hienohelmat vilahdella.
Käytiin perinteisesti Kuhmon kamarimusiikkia kuuntelemassa ja nauttimassa kalatarjoiluista; muikuista ja kirjoloheista. New York, New York - hieno kappale laulettuna. Swingaavaa.  

Lauantaina ihanat Äijät tanssivat Sotkamon torilla, me fanitettiin!´Ne ovat niin hyviä. Kannamstyle upouutta!

torstai 17. heinäkuuta 2014

Kirurgeja tavattavissa

Kirurgi kävi dialyysissä ja totesi varpaan olevan kunnossa. Pääsen listalle takaisin ja antibiootti vähennetään pienin erin.

Kutsun mukaan menin käymään kirusgisellapolilla - en muistanut, että olin valittanut kädestä. Lääkäri katsoi käden hermopinteen, ja peukun napsusormen sekä nivelrikon polvissa ja totesi, ettei mitään kannata operoida. Odotetaan isompia tuskia...

Ihana yksi vanha ystävä otti yhteyttä - tai minä otin, löysin hänet Facebookista, Ihan kuin asiat olisivat vain vähänaikaa sitten tapahtuneet, vaikka viime yhteydenotosta lienee 20 vuotta. Mutta mukava jälleenkohtaaminen kirjeitse, tekisi mieleni silmitystenkin tavata tämä sielunisisar.

Nyt lähden kauppaan ja leivon lihapullia pari pellillista, poikani menee tenniskisoihin ja treeneihin.
Yöpyvät teltoissa - extreamia

eilisiä, visakysymyksiä:

Maalien lukumäärä yhdessä pelissä, saman hlön tekemä.    5
Pelatut minuutit, kun MMvoittomaali tuli. 103 min.
Minkä kemiallinen merkki on P
Mikä brittiläinen vaateketju rantautuun Suomeen syksyllä?
Maailman suurin kaupunki?

torstai 3. heinäkuuta 2014

Varvas numero 4

Jos tuskat vain jatkuu, alkaa masentaa ja loppuu halu kirjoittaa. Kuitenkin nyt kirjoitan...
ETTÄ varvas numero neljä on päästään auki, eikä mene kiinni. Palapalta minä häviän.
Varvasta ei katsota kuin viikosta kolmeen ja sitten se leikataan pois.

Ostin pikkutramppiksen  halk. 120cm. Hypin 30 min päivittäin, paitsi nyt haavahoitaja kielsi minkäänlaisen painon varpaalle.

Istutan kukkasia, ruusuja lisää, yksi roikkuva keltainen pitäisi saada - mikään  ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Rauhaa

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Eino Leinon Rauha-runo soi mielessäni kun vietimme yhdistyksemme virkistyspäivää yhden jäsenen rantasaunalla. 
"Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin, mitä tietävi rauha mun sydämessäin tää suuri ja outo ja uus? "Tunne oli ylitsevuotavainen, ihanuus siitä, että pääsin rantasaunaan. Kylvin hyvässä seurassa, kirkasta vettä ja kaksi uintia, kastautumista Nuaseen. Aah ihanaa, kaikki kukkii: Sireeni, Pihlaja, Kullerot, voikukat ja koiranputki ja päivänkakkarat, tuoksuu vihreälle.

Rauha-runo oli kait mummon hautajaisissa, oliko se kuolinilmoituksessa? Miksi se liitetään kuolemaan. Minulle Rauha merkitsee onnea ja uuden alkua, rakastumista tai toipumista. Tänään se merkitsi terveyttä ja iloa, onnea siitä, ettei ole antibioottikuuria, ei avohaavoja, ei uhkaa tulehtumisesta. Kaikki aistit kesässä, rantasaunassa ja puhtaassa järvivedessä. Onneksi ketään ei haitannut, ettei ollut uimapukua mukana, tapana siellä olikin nakuna saunoa ja uida.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Onnellinenki

Poikani kirjoitti tekstarin:
"Jos kävisit Siwassa ostamassa herkkuja olisin onnellinen." Eipä auttanut, kun lähteä kotiin, että ehtii ennen TUNTEETkuin lapsi nukkuu. Näytin tekstaria kollegalleni, hän ihaili ja sanoi poikaani fiksuksi. Onhan tuo totta, kyllä saan olla onnellinen, että lapsi puhuu ja voi käydä kaupassa tai muualla kanssani, ei häpeä. Se on niin tapamna murkkuikäisillä, toivottavsti ei pojallani.

Lapseni oli mukana kuuntelemassa Outi Mäenpään viestintäluentoa, hän halusi kirjoittaa tuosta aiheesta äikän tunnilla ainekirjoituksen. Otsikko oli muistaakseni Viestinnän voima. Hän referoi luentoa ja vertasi teoriatyyppeejä eläviin. Hän lisäsi esimerkkejä ja analysoi, Kympin aine, sanoi ope . Great!!


Polven nivelet ovat kipeinä, samoin oikea peukku ja napsu vain kuuluu, niin kuin ei paranisi.

kesäistä

No, nyt on kesäkausi avattu oikein jäätelöannoksella ja lasillisella jäitä. Oltiin Rosson terassilla kauppaopettajien kokouksessa ja hieman viihteellä. Oli mukana yksi pitkään töitä tehnyt, hänelle oli sanottu, ettei hänen palvelujaan enää tarvittu! Mistä mies saa uuden työpaikan? Saako enää koskaan mielekästä työtä, oliskohan iältään jotain alle 60 vuotta.

 Olen mennyt kolmena päivänä polkupyörällä hoitoon ja töihin. Ai, miten ihanasti puörät pyörivät ja jaksan polkea ylämäkeen - turhaan en punttisalilla ole käynyt ja niitä kahden kilon puntteja jaloissa pitänyt.

Muutama pikku hommia vielä ennen lomaa ja sitten ihana vapaus;   vain puutarhanhoitoa, kesäkukkien kastelua, pitkään nukkumista ja auringon paistetta.

Salaattilounas Murusessa, ihanan kesäistä.

                                                         


torstai 29. toukokuuta 2014

Päättöjuhlat

Mitä tutkii nefrologi? Jos vastaat oikein pisteet tuplaantuu,jos et, menetät kaikki pisteet. Pubivisan viimeinen kymysys.

Meidän työpaikan ykkösjoukkue vei voiton koko kevään skapoista, pistetä lähes 100 enemmän kuin toiseksi tulleella joukkueella. Luonnontieteilijät tietävät paljon, he lukevat ja muistavat - ainakin AMKin ykkösjoukkueessa. Miten ihminen voi muistaa niin paljon? Minun pitää keskittyä todellakin, jos meinaan vielä jälkeenkin päin osata elokuvan näyttelijöitä tai kirjan sankareiden  nimiä. Muistia voi  kehittää, täytyy skarpata, keskittyä, harjoitella ja muistaa.

Päättöjuhla Kaukametsässä onnistui. Opiskelijat somistivat keltaisin ja oranssein kukkasin näyttämän, tekivät kutsut, ohjelma, kirkko-ohjelman, valitsivat ja tekivät taustakuvan, sopivat esiintyien kanssa yksityiskohdista. Sibeliuksen Valse Tristen tahtiin opiskelijat astelivat sisään. Itse olin aamulla dialyysissä, jännitti tuleeko soittoa, ettei juontajat tai esiintyjät ole paikalla. Ei tullut, kolmen ja puolen tunnin hoidon jälkeen kiidin Kaukametsään, hyvältä näytti. Hienosti juhla meni, eikä kukaan tiennyt, että esiintyjät tulivat viimetingassa ja että alkumusiikki ei riittänyt tarpeeksi pitkälle ja että olimme varmaan 15 kertaa koontuneet ja että juontajien tekstiä muokattiin monta kertaa ja vaihtarin puhetta lyhennettiin.

Kirkkoon ei saatu ketään ohjelmalehtisiä jakamaan. Onneksi poikani ja hänen ystävänsä suostuivat lopulta, vähän piti lahjoa heitä kylläkin.

Koulua vielä ensi viikko ja loma alkaa. Joko jalka mahtuu golfkenkään tai kestää pohjejännityksen ratsasutksessa? Pakko alkaa jo liikkua, pyöräillä ja puutarhaa täytyy hoitaa, kukkasia istuttaa ja lannoittaa, maalata tauluja, uida, vuokrata mökki, käydä Hesassa ja tietenkin siivota kaapit.

Hyvää kesää meille kaikille!
Nefrologi oli minulle helppo, hän tutkii munuaisia!


maanantai 19. toukokuuta 2014

Minut valittiin

Nyt ylittää uutiskynnyksen, pääsin Munuais- ja maksaliiton hallituikseen. Markkinointi puri, ilmoitin koko Pohjois-Suomelle ja Maija Piitulaiselle aikeistani päästä toimimaan yhteisen asian puolesta. Kun olin tehnyt vielä esitteen omista taidoistani ja esittelin itseni markkinoinnin ammattilaiseksi, sain ääniä toiseksi eniten. Mahtavaa luottamusta, kiitokset siitä.

Miten pitäisi toimia? Minua kiinnostaa punoa verkkoja ulkomaalaisten kanssa, siinä kielitaito on apuna. Tärkeimmäksi asiaksi nostan kuitenkin  tiedottamisen - liiton ja paikallisyhdistysten tunnetuksi tekemisen. Voinko suunnitella markkinointitiimiä, jokaiselta alueelta täytyy olla muutama markkinointiin ja tiedottamiseen keskittynyt henkilö. Markkinointi ja tiedottaminen, tunnetuksi tekeminen on kaikilla potilasjärjestöillä mielessä, mutta kuka selviää kilpailussa?

Markkinointia ja viestintää pitää tehdä monessa paikassa. Henkilökohtaisuus on valttia, siis soittamalla, toreilla, messuilla - kaikkialla, missä suurempi määrä ihmisiä kokoontuu, siellä potilasjärjestöjä pitää markkinioida. Jos sairaala suostuisi laittamaan liittymislomakkeen potilaskirjeen mukaan, vaikka siihen joka tulee hoitajalta, jossa annetaan tutkimusaika. Facebook ja nettisivut pitää päivittää usein, niin että lukijat havainnoivat sen mielenkiintoiseksi. Eilinen sanomalehti on kalankäärepaperia, aivan kuin vuositolkulla samanlaiset kotisivut -  Facebookia on helppo päivittää ja se voisikin olla käytössä paremmin.

Tietoisuus järjestöistä ja sen lisääminen,  syrjäytymisen ennalta ehkäisy, vertaistuki ...lähtiskö hanke tästä?

tiistai 6. toukokuuta 2014

Sormet sojottaa

Peukalo keskellä kämmentä, varmasti tuntuu kömpelöltä, sormia kiristää. No sillai tuntuu oikean käden nimettömästä. Se ei suoristu, koukuttaa ja vetää - sormi tuntuu erillisenä, ei osana oikeaa kättä. Jos sen voi jotenkin vapauttaa, sitä yritetään.

Ihan kuin pikkunystyrät kämmenessä vetäisi sormia kasaan. Sotkamolaisella kollegalla oli sama vaiva ja jollain nesteellä sormia oli yritetty ojentaa.  Prosessia jatketaan, kunnes sormet muistuttavat alkuperäistä asentoa.

Kurkkuun hoitava lääkäri katsoi maanantaina. Joku sieni, ehkei kuitenkaan home, oli kielen reunassa ja oikeassa poskessa. Voidetta siihen joka ilta ja mahdollisimman vähän syöntiä lääkkeen levityksen jälkeen. Maanantaina tuntui, tänään keskiviikkona ei ollenkaan.

Riittääkö varovaisesti ajo korvaamaan pyöräilykypärän? Miten saan 15-vuotiaan kuitenkin laittamaan sen päähän? Ei kärsisi ottaa uhtään kaatumista päälleen. Jos on houkuttelevan värisiä tai spesialmuotosia, liekö. Tänään täytyy tämä asia hoitaa...

lauantai 3. toukokuuta 2014

Tänään ajoin pyörällä kaupunkiin ja takaisin. Hitaasti ja varmasti., åpolvet ovat k

 Jaloissa ei juurikaan voimaa ole ja aina välillä vihloo vasenta amputaation kärsinyttä jalkaa. siinä ne nivelet ovat kipeinä. Peukku napsuu ja nimetön eivät veny tarpeeksi. Polvet  täytyy kuvata ja tutkia. Niin mene nyt kuvaan, olen liian rampana kävelyyn.

Päivin erikoiset talkoot ja juhlat, pöljällä

maanantai 28. huhtikuuta 2014

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Munakupit kaappiin

Munatarjoitin näyttäytyy  minulle niin voimauttavana, etten halua nostaa sitä kaappiin. Voisko se ilahduttaa minua, vaikka pääsiäinen on ohi? Munat vein jo varastoon.

Tuijotan omaan napaani

Olen ehkä hieman itseni ympärillä, omaa napaani en kuvaa, mutta varvasprojekti on tallennettava.
Pääsiäisenä haava on vielä auki. Milloin mä olen kypsä? 



Tänään hutikuun 27.4. Aikaa leikkauksesta (10.1.) kolmisen kuukautta.

napsusormi, jännetuppitulehdus

Napsusormi
Napsusormi eli trigger finger (tendovaginitis stenosans) esiintyy tyypillisimmin peukalossa, keskisormessa tai nimettömässä keski-ikäisillä naisilla ja on hyvin yleinen käsikirurginen vaiva.
Napsusormen oireena on sormen koukistus-ojennus –liikkeeseen liittyvä kipu sormen kämmenpuolella, jäykkyys, rahinan tunne jännetupessa ja lukkiutuminen useimmiten koukkuun, minkä jälkeen sormen saa ojennettua suoraksi kivuliaasti napsahtaen. Käsikirurgin antama kortisonipistos, tarvittaessa toistetusti, auttaa useimmiten. Osalla vaiva on kuitenkin sitkeä tai uusii, jolloin päädytään leikkaushoitoon.
Leikkaus tehdään yleensä paikallispuudutuksessa verityhjiössä. Käsikirurgi avaa koukistajajänteen jännetupen ahtaan alkuosan ja tarvittaessa puhdistaa jännettä, mikäli jännekalvo (tenosynovia) on tulehtunutta.
http://www.lasertilkka.fi/sairaala-tilkka/kasikirurgia/jannetuppitulehdukset
Päivystykseen, eilen illalla.
Mies (viiksekäs) vastaanotti ilmoitukseni, Mikä vaivaa? Ja sitten Sotu, Pitäis saada lasku ulos
- minun maksukatto on täynnä
- nollaa tulostaa, päivystysmaksu on maksettava, Mikä tässä on, Tuutko apuun, päivystysmaksu on pakollinen. Otan uuden printin. Pakko sinun on maksaa...
- Maksukatto on täynnä, laskua ei peritä, sanoo toinen hoitaja,
- Mene aulaan odottamaan, jatkaa Viiksi
Lääkäri tutki ja antoi lapun ja sanoi, että vahtimestari laittaa lastaan ja antaa kolme panadolia mukaan.
- Mitä, sanoi Viiksi, mene aulaan odottamaan... tule tänne...istu tuohon,,,ihan sama mihin tuoliin.
Viiksi laittoi siteen, murinasta päättelin, että hänen työnsä on tehty.
Menin takaisin ilmoituskoppiin ja kerroin, että tarvitsen vielä tabut.
- Mene siihen koppiin, mihin olet ilmoittautunut, kollega tulee pian takaisin ja antaa sinulle lääkkeet., sanoi naishoitaja.
Kysymysmerkkinä Viiksi katsoi minuun kävellessään koppiin, kuin olisin spitaalinen. Murahti jotain...
- Lääke unohtui, voisinko saada, anoin
- Mene aulaan odottamaan!
Sain sitten lääkkeen, aikaa kokonaisuuteen meni tunti ja vartti. Inhimillistä ja siedettävissäoleva. Lääkäri oli kohtelias ja asiantunteva, löysi diagnoosin ja mietti parannuskeinoja, yhdisti kivun diabetekseen.
Palvelukokemukseni oli kuitenkin huono. Yksi ihminen palveluketjussa pilaa koko ketjun toiminnan. Mikä murisevalla vahtimestarilla oli? Ihmettelin myös lääkärin viestiä, hän nimitteli miestä vahtimestariksi, kyllä hänellä ensihoitajan koulutus on, tiedän sen. 
Sanoilla, eleillä, ilmeillä, äänen värillä, voi RAKENTAA tai RIKKOA, muistelin viikolla ollutta Outi Mäenpään huippuluentoa ja mietin ensihoitajan karskia esiintymistä. Mikä häntä vaivaa?? Mikä motivoi häntä rikkomaaan?? - Palveluammatissa! Hän kohtaa sairaita, surullisia, pettyneitä, tuskaisia ihmisiä, he tarvitsevat vain ystävällisyyttä, Allapäin lähdin sairaalasta, kiitos Viiksen, pahaolo tarttui. Toivon, empaattisuutta, ihan hitusenverran, niin jos toivoa saisi.




torstai 24. huhtikuuta 2014

Osteoporosia torjuen

Hei, kiitosta, kiitosta kysymyksestäsi.
Osteoporosia torjun munakkaalla, jugurtilla, hedelmillä, marjoilla, soijalla ja tofulla.
Kun tein Calcichew-sivuilta testin, sain luvuksi 860MG, kun tavoite oli 800.
Hyvillä mielin jatkan kasvissyöntiä.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

varhaiskaalilaatikko

Laita pari desiä soijarouhetta veteen likoamaan.
Kuullota sipuli ja muutama valkosipulinkynsi.
Kuullota siivutettu, paloiteltu kaali, (pari pientä varhaiskaalta)
Lisää yrttisuolaa, muutamia kapriksia ja vähäsuolaista soijaa (kikoman)
Lado paistinpannulta pilkotut vihannekset öljyttyynuunivuokaan, kuutioi vielä mukaan yksi munakoiso, vuorottele mukaan turvonnut soijarouhe.
Öljyä loraus päälle ja jonkin verran vettä.
Paista 200 asteessa, tunnin verran.

Ihanaa, tällaista nautin aamupalaksi, lounaalla, päivällisellä ja illalla vielä kylmänä, jääsalaatin kanssa.
Kuntosalilla pyöräilyä ja kahvakuulaharjoituksia. Varpaan aukko on nahkassa.


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Keramiikkaa

Ylpeänä hän esittelee.

Työpöydän ääreltä

Valvon aikuisopiskelijoiden tenttiä ja olen iloinen, että jaksan parituntisen istuskella haukottelematta. Jaksaminen nelituntisen dialyysin jälkeen on aina vähän arvoitus, mutta kahvin ja asenteen voimalla mennään. Yhdeksän tenttijää, tunti jäljellä ja neljä opskelijaa kirjoittaa, tarkistaa ja antaa kaikkensa! Tsemiä teille!

Vein aamulla pääsiäismuna-taulun hoitoon, ihmettelivät miehet kuinka monta sivellintä ja kuinka monta väripurkkia käsissäni pyöri. Pensseleitä varmaan parikymmntä, värejä toinen mokoma, kuivumisaika ennen uuden värin maalaamista muutama tunti - työstin taulua parisen viikkoa.Tein siitä kaksipuoleisen, toinen meille potilaille ja toinen hoitajille. Julkaisen kuvan pääsiäisviikolla.

Kyyneleet silmissä taas vierustoverini kipuja kuuntelin, huumelääke lienee paras apu hänenkin tuskaan. Mitä ihmiselle voi tehdä, jos suonet ovat kalkkeutuneet, varpaat ovat mustana ja verenkierron sijaan vain kipu kiertää. Olishan hyvä, jos ihminen mahdollisimman kauan olisi terve ja pystyisi liikkumaan ja huolehtimaan itsestään. Hautuumaa kuulostaa olevan helpottava paikka. Yksi vastasin, kun hän kysyi oliko minulla perillisiä, kaksi on hänellä. Heillä sitten jaetaan mökki ja rivitalo-osake. Voimia toivon koko perheelle, ensisijaisesti kivuttomia elinpäiviä.

Jos tuo kohtaloni lienee; kivut ja säryt vievät lopulta hengen: kidutusta ei kukaan kestä. Muistan olla kiitollinen jokaisesta päivästä, kun kävelen, jopa juoksen, ajattelen, teen töitä, kirjoitan, jokaisesta, kun näen lapseni kasvavan - perilliseni, rakkaani.

torstai 10. huhtikuuta 2014

kirjeenvaihtoa

Kiitokset kommenteista.

Voi surkeus, olen miettinyt, jos on saanut uuden munuaisen ja sen toiminta loppuu, kuinka tappiollista on palata takaisin dialyysiin. Ei! Varmasti tuskallista alistumista. Voimia sinulle, luulenpa, että uusiohoidettavilla on vielä rankempaa kuin ensiohoidettavilla. Mene tiedä, mutta lämmin halaus sinulle ja toivotaan sinulle pian uutta munuaista - nuorikin olet kovin.

Ja toiseen kommenttiin vastaan, että pallolaajennusta yritettiin vasempaan käteen, koska vena-suoni oli tukossa. Jollain holkilla auottiin ja auottiin, tuloksetta. Jotenkin mentiin nivusesta, muistelen Ainakin muistan, kun nuori mies painoi kylkeäni parikymmentä minuuttia ja lujaa, jotta veret ja suonet pysyisivät aisoissa. Tsemppiä sinullekin.

Sairaanhoitajaopiskelijat olivat hörökorvine kuuntelemassa jutteluani sairauksistani.  Kokemuskoulutus meni siis hyvin, opiskelija vertasi minua Kajaanin linnaan, joka oli viimeinen luovuttaja Suomen sodassa, siis se ei luopunut vallasta ja asemastaan ja taisteli viimeiseen mieheen. Olen kuulema sinnikäs ja peräänantamaton oman sairauten kamssa. Kohteliaisuutena kait se piti ottaa.

Huomenna dialyysiin jo puoli kahdeksalta. Nyt hyvää yötä.


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kokemuskuvat

Tänään minulla on kokemuskouluttajatunti sairaanhoidon opiskelijoille. Käytän tätä blogipohjaa nyt kuvaalbumina.

Lisää kuvateksti










tiistai 1. huhtikuuta 2014

Luomi

Käsivarren luomi ei patologin mukaan ole pahan laatuinen, eikä aiheuta mitään seuraamuksia. Hyvä niin. Aamupuuro maistuu, yöllä en käynyt kävelyllä enkä lenkillä, en jääkaapilla. Nukuin rauhallisesti, yleensä herään 2.40, samoin kuin työkaverini, joka eilen kävi meitä katsomassa. Maaginen 2.40 luku. Miksi kello on lähes kolme, ei koskaan neljä.

Käsivarren luomessa pitäisi olla itseliukeavat tikit, sulatellaan.

Punainen on kirkas

Ja tämmöistä keramiikkaa. Kauniit värit, sormenjäljet reunoissa, viimeitelemätön, kivat muodot, itsetehty, pelikorteille sopiva kupponen.

ai kuin syvä on tuo punainen. Jos lautasetkin onnistuvat, saan ystävänopäivälle juuri oikean kattauksen. Sydämestä voi syödä salaattia, pastaa, parsaa munakoisovuokaa - maistuu rakkaudelle.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Onneksi hyvämieli on yleisempi tunne kuin huono

Voi, miten hyvä tuoksu tulee, kun pesee pyyhkeitä, riepuja ja sieniä, joilla on pyyhitty savea pöydästä ja kuivahtaneen esineen pinnalta. Jaksaisin tuoksutella maan ja kiven aromeita kaksituntisen kokonaan. Mutta eihän se maailma silleen pyöri, että kaikki vain pesisi rättjä.

Ensi viikolla pitäisi uunista tulla ulos jäähtyneitä mustavalkoisia lautasia ja paistunut vati. Otan kuvia valmiista töistä, voin laittaa niitä blogiini. Toivottavasti ei otsikon " ei mennyt ihan kuin Strömsösä"
alle.

Viisitoistaminuuttia kävelylenkin pituus, sitä on sitten vara kasvattaa, sanoi haavahoitaja. Varpaan paikka on vielä pikkuisen auki, mutta yllattävän  hyvin nahka on pohjasta päin  kasvattanut.

En tänään ehtinyt keilaamaan, koska työt olivat pahasti kesken, enkä malttanut poistua ennen kuin sain asiat järjestykseen. Silloin kun olin osimoilleen valmis lähtemään kello oli 14.55 - siis pahasti myöhässä. Ensi tiistaina kuitenkin yhdistyksen kahvihetki. Jospa silloin pääsisi paikalle. Meidän vertaistukitapaamiset ovat niinvoimauttavia.

Miten unohdin jalkani, enhän vielä olisi voinutkaan keilata, jalan haava on sen verran auki.

Olin syömässä Sote-puolen open kanssa, kerroin hänelle, että olen oikein terve ja kuitenkin olen tosi sairas. Hän kiteytti; Mieli ja pää ovat kunnossa, silloin tuntee itsensä terveeksi.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kosteutta, höyryä - ovat niin kaukana

Käsivarressa oli joku näppylä, johon kädet aina menevät. Revin rupea ja pyörittelin näppylää käsissäni. Pyysin, että haavahoitaja olisi leikannut sen veitsellä pois, muttei hän moiseen ryhtynyt. Lääkärin pitää se leikata, laittaa tikit ja näyte menee patologille. Oma lääkärini sen sitten pistospuudutuksen jälkeen leikkasi irti ja laittoi muutaman tikin. Helpotti.

Olin jo menossa saunan lauteelle istumaan ja nauttimaan vesihöyrystä, mutta muistinkin että käsivarteen oli juuri laitettu tikit, joskin varvas näyttää jo lähes umpinaiselta. Vieläkin sauna peruuntui, viimeksi oikein nautin saunan kosteudesta ainakin 8 kuukautta sitten.

Kaukavesi huutaa, haluan vilvoitella jäseniäni uima-altaassa ja vetää rintaa tai juosta altaan päästä päähän. Tavoitteena, että kuukauden päässä siintää uintihetket. Huhtikuun lopussa!

Oulussa verisuoni angiografia

Oulussa yhdistyi työ ja potilaanaolo.
Menin verisuoni angiografiaan ja pallolaajennukseen yliopistolliseen sairaalaan.Netistä piti tarkistaa termit.
Wiki MÄÄRITTELEE:
Angiografia eli verisuonten varjoainekuvaus on paikallispuudutuksessa tapahtuva toimenpide, jossa varjoainetta ruiskutetaan potilaan verisuoniin, minkä aikana halutuilta alueilta otetaan röntgenkuvia.
Verisuonen pallolaajennus Verisuonten ahtaumat avataan pallokatetrin avulla paikallispuudutuksessa suoritettavassa toimenpiteessä. Katetri on valmistettu ohuesta muoviputkesta, jonka kärjessä on pallo. Kun pallo laajenee, ahtautunut verisuoni avautuu.

Pallolaajennus ei onnistunut, vaikka tuntitolkulla verisuonia rassattiin. Ovat niin tukossa, ettei mitään voi asialle tehdä. Kun oululaiset lääkärit eivät ottaneet vastuuta, eivätkä tienneet mitä seuraavaksi tehtäisiin, pyysin toimenpiteestä printin ja aion näyttää sitä omalle lääkärilleni täällä Kajaanissa.

Operaation ja seuraavan päivän dialyysin jälkeen tapasin muutamaa opiskelijaa. Suunnittelimme heidän opintojaan ja aikataulutusta. Näppärästi yhdistyi työ ja sairauden hoito.

Tällä Oulukeikalla pitäisi mennä omavastuut matkakorvauksista umpeen, niin että loppuvuosi matkustetaan taksilla ilmaiseksi tai bussimatkat korvataan kokonaan. Ainiin, KELAsta soittivatkin, että jokaisesta taksilla ajetusta matkasta pitää olla lääkärinlausunto tai muuten vain bussimatka korvataan.

torstai 13. maaliskuuta 2014

opiskelijoita

Enhän minä olekaan käyttänyt VAC-hoitoa vaan alipaineimu-hoitoa. VAC on tuotemerkki, ei yleispätevä nimi alipaine-hoidolle. Mutta voisihan vac tarkoittaa vacuumia, korjaan siis termin vac-hoito alipaineimuhoidoksi. Minulla on voinut olla Pico tai joku muun merkkinen kone.

Tåmån sain tietää opettajatoveriltani, joka yllätti minut lukemasta sähköpostia.Olin tullut hoidosta työpaikalle ja puhelin soi. Etkös ehdikään tulla tänne meidän tunneille? Olin ajatellut huhtikuun jotain keskiviikkoa ja merkannut päivät kalenteriin, mutta toisen aika olikin juuri eilen. Juoksin, minkä vammaisurheilija vain voi ja ehdin tunnille, pahasti myöhästyneenä. Onnistunut istunto mielestäni, kuinka sairaanhoidon opiskelijat imevät minusta kaiken irti, yritin taas muistella kaikkia niitä kokemuksiani huonosta ja hyvästäkin hoidosta.

Jospa he jotain muistavat, kun hoitajiksi alkavat.



sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Jo auton rattiin

Sairasloma loppuu, menen huomenna töihin, jos kukaan ei sitä estä.

Tänään kävin lenkillä, siis kävelin Ässälle ja takaisin noin 700m yhteensä. Jalkaan sattui, en tiedä rullaanko päkiälle vai annanko olla tönkkönä. Rullatessa varpaan kohtaan sattuu ja tuntuu, että joka askeleella aukko isonee. Jos jalka on tönkkönä, on sillä mahdoton kävellä ja varmasti joku muu paikka tulee kipeäksi.

Kädet olivat kipeinä, kun ystävän miehen innoittamana aloin tehtailemaan lautasia. Ilmat pihalle-puristelu-kaulinta-kääntö-puristelu-kaulinta-kääntö-kaulinta ja lopulta Nero-lautasen päälle levy savea. Muottina käytin siis Nero-lautasia, kahden kokoisia. Soitan huomenna kansalaisopistoon, josko huolivat mukaan ja saan valmistaa serviisit valmiiksi; polttaa ja värjätä. Mustaa ja valkoista, punaista, keltaista, sinistä - kaikkia värejä haluaisin kokeilla.

Illalla ajoin autoa, viimeksi olin ratissa 9. tammikuuta. Osasin ajaa, vaihtaakin, mutta kytkimen käyttö sattui, ihan pikkusen.

Aamulla haavahoitajalle, dialyysiin, töihin ja sit savenpolttoon, jos ottavat mukaan. Onneksi nelisen tuntia saan nukkua ennen puolta päivää, kun veret tekevät yli 200 kierrosta koneessa.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Tabletti

Hoitajan pikkupoika sanoi äidilleen, että haluaa tabletin joululahjaksi.
- Mummollahan niitä on, valisti pikkusisko.

*********************************************************************************

Minun Samsungtabletti meni ihan mykäksi, ei latautunut, ei auennut, ei soinut eikä tärissyt.Onneksi takuuaikaa oli vielä jäljellä ja Gigantista sain uuden laturin. Taas pelittää ja kun tein vielä päivityksen, niin toimii kuin unelma. Tosin iso-osa varvaskuvista hävisi, tai annoin hävitä, riittävästi jäi kuitenkin paranemisen seuraamiseen (ennen ja jälkeen kuviin).



Kiitos viestistä

Kiitos viestistäsi, hyvä että olet samaa mieltä valituksesta. Mikään ei todellakaan muutu, jos esimiehet eivät saa tietoa hoidon onnistumisesta. Näin sanoi myös tuo ylihoitaja, jolle kirjeen lähetin.

Muutokset näkyivät jo perjantaina, kun kävin haavahoitajalla. Kiitokset siitä.

torstai 27. helmikuuta 2014

Valitusta, valitusta

Tässä valituskirje sairaalan kirurgisen osaston ylihoitajalle. Sain asiallisen soiton aiheesta, esimies kertoi toimenpiteet, jotka oli tehty valitukserni jälkeen. Hienoa, että esimies käsitteli probleeman nopeasti ja ammattitaidolla.
Tässä kirjeeni:
Hei, miinulle tehtiin varvasamputaatio perjantaina 10.1., koska varpaan luussa oli tulehdus ja haava oli kroonistunut.
Olin osastolla 7 kaksi yötä, lääkäri kotiutti minut katsomatta haavaa ja antamatta antibiottikuuria, sain vain kipulääkettä, jota käskettiin otta reilusti. Koska olen diabeetikko, tiedän että kaikki mahdollinen tulehtuu, mikä vain tulehtua voi. Tämä olisi pitänyt myös leikkaavan lääkärin ymmärtää.

Lähdin kotiin sunnuntaina ja otin kipulääkkeitä kohtuullisen paljon. Maanantaina haava oli turvonnut ja kuume oli noussut. Päivystyksen kautta menin sisätautiosastolle. Arvesta tursusi eritettä ja se oli kosketusarka. Jalan tikit otettiin auki ja 14.1 tehtiin haavan revisioleikkaus.
Leikkauksen yhteydessä haavaan laitettiin vac, alipaineimuri.

Minulle ei kerrottu mtään vac-hoidosta, ei opastettu koneen käyttöä, ei kerrottu, miten vac:n kanssa toimitaan, eikä edes käytön periaatteita. Osastolla ollessa haavahoitaja aamaan sidettä, puhdistamaan haavan ja sitomaan vacin uudelleen. Haavahoitaja selitti pelkäävänsä, ettei osaa sitoa niin hyvin kuin toinen ja että jos sidoksen alle jää ilmaa, niin se aiheuttaa bakteerikasvustoa ja siitä on karmeat seuraukset.

Kone huusi, eikä side pitänyt, lähtiessä hoitaja käski minun soittaa kirurgille tai osastolle 7. Siis minun olisi pitänyt soittaa, kummalölista.
Koska kone huusi, eikä side ollut ilmatiivis, minua peloitti, että kuinka siellä haavassa bakteerit jyrää. Ja kenelle soitan? Onneksi yksi hoitaja oli asiantuntija ja kertoi koneen käyttöperiaatteet ja tukki ilma-aukot.

Nyt valitan hoitohenkilökunnan kouluttamattomuudesta, uskon, että he haluavat auttaa potilasta. Jotkut hoitajat myönsivät ettei heillä ole tietoa ja taitoa käyttää konetta tai sitoa ilmatiiviitä siteitä. 

Haluan, että valitukseeni kommentoidaan, kuinka esittämäni epäkohdat korjataan. 
Löysin hyvän opinnäytetyön vac-hoidosta.
Tutkimus on vuodelta 2006. Voisikohan hoitohenkilökunta lukaista edes pääpiirteittäin?

Koulutusta ja perehdytystä tämä hoitaja oli saanut jo kohtuullisesti. Ehkäpä hänen vahvuutensa ovat toisaalla.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Hopean

V.A.C.-hoito on nyt ollut pois käytöstä viikon. Alipaineimuhoito, jota tuo vac tarkoittaa on ollut tosi hyvä. Hoidon aikana iho kasvaa pohjalta ylöspäin. Nyt ihokasvusto on edistynyt ja haavahoitajan mukaan näytti tosi hyvältä. Vaikka vac-hoito on tehokas, on koneen raahaaminen yötä päivää työlästä. Onneksi nyt kokeillaan suihkuttelua ja siteiden vaihtamista. Hopeasiteeseen uskomme, se imee liian kosteuden ja jalometallina edistää haavan paranemista.

En tiedä onko jalometallisuudella paranemisen kanssa mitään tekemistä, mutta onhan jalo aina jalo. Jos hopea auttaa, voisin hankkia hieman eheyttäviä hopeakoruja. Rannerenkaat, korvikset, riipukset - kerää koko sarja ja parannu! Kela tietenkin korvaa...

Mutta mihin voi valittaa dialyysistä? Kenelle moitin voivottelijoita ja täytyykö hajuhaitat vain sietää? Kelalleko reklamoin liian lujalla kuuluvista televisio-ohjelmista, entäs liian hiljasella? Ja kun ne potilaat katsovat vain väärää kanavaa, ketään ei kiinnosta sisustus, kauniit puvut eikä italialainen ruoka. Mutta annaolla, kun urheilua tulee, se katsotaan ja ääninappulat ovat kaakkoon, olkoonkin selostus vaikka saameksi...Ai niin ja mikä niissä luonto-ohjelmissakin kiehtoo? Aina ne metsästävät, juoksevat kilpaa tai synnyttävät poikasia, ketä kiinnostaa?? Ja oliskos jotain mitä en nyt muista valittaa? Olkoon vaan, jatkan kun seuraava valitusastia on yliäyräiden

Lellulle,

Kiitos viestistäsi Lellu, ja kiitos että tsemppaat.
Onko sinullakin ollut hitaastiparanevia haavoja? Toivottavsti ovat jo kunnossa.

Voimia me tarvitaa kaikkien epätoivoisten kipeiden sietämiseen ja hoitoonkin.
Hyvää vointia sinulle!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Sarjakuvat

Varvas alkoi oireilla syyskuussa, turpoaa, paisuu... Haava ei umpeudu, lääkekuuri.

Haavahoitaja hoiti, itse hoidin, hopeasidettä, suihkuja, lääkkeet


Vielä viereinen varvas on turvoksissa, nyt hoidetaan alipaineimurilla, hopeasitteellä, levolla.
 Vain vähän kipuja, lääkekuuri jatkuu kuusi viikkoa.
Löytyi uusi bakteeri ja tarvitaan siis kolmas antibiottikuuri.

torstai 6. helmikuuta 2014

torstaina ilman alipainetta

Maanantaina laitettiin uusi pienempi pumppuimuri, mutta se toimi huonosti. Kone huusi tiistai-iltapäivän, irrotin letkun koneesta ja katkaisin sen. En ottanut sidettä irti, enkä tutkinut varpaan paikkaa enempää.
Keskiviikkona haavanhoitaja sanoi, ettei hänen nyt kannata muuta kuin sitoa haava, koska perjantaina toinen haavanhoitaja sitoisi haavan paremmin. Olen siis nyt ilman alipaineimuria, kotihoidossa, mutta luulen että tämä viikko on ollut huonoksi haavalle. Parantuminen ei luullakseni ole edistynyt. En haluaisi olla saikulla, jos haava ei jokaisena sairaspäivänä parane hiukan.

Tänään torstaina kävi työkavereita, järjestöystäviä ja entinen työkaveri, nykyinen ystäväni. Mukavaa, kun ihmiset haluavat auttaa ja piristävät mieltäni.

Kotona katson videoita ja lekottelen sohvalla.




tiistai 28. tammikuuta 2014

Kotiin ja saikulle

Pitkääpinna ja alipainetta, tuumasi kirurgi, kun katseli haavaani. Kellertävyys oli poissa, röpöläiset reunat siistiytyneet ja tummanpunainen ärtymys vaihtunut rauhalliseen vaaleaan punaan.

Pääsin kotiin, mutta valitettavasti totaaliseenlepoon ja lepoon. Miten minä kotona lepään? Kuka laittaa ruuan, keittää kahvit, kastelee kukat, lakasee lattian, hakee postin? Sohvalla istun, jalka levossa ja katselen leffoja, aika kuluu jotenkuten, hitaasti. Onneksi on videoita ja äänikirjoja.

Hoidin kantapäät rasvalla, ovat tosi kuivat ja halkeilevat. Lakkasin kynnet ja vasemman jalan nelosvarvas äityi valuttamaan verta, kun revin kovettuman siitä. Siististi yritin ottaa, mutten onnistunut. Varpaaseen piti laittaa paksu side, siitä tulee muuten kaikki läpi.

Tiinalle

Hei Tiina-kaimani, kiitos viestistäsi. Voi itku, diabetes on HIRVIÖ, ikävä myöntää!
Toivottavasti verenmyrkytykset saatte tainnutettua. Dialyysissä lähes jokaisella on ollut verenmyrkytys, mutta onneksi ovat parantuneet. Kuuden viikon antibiotti iv:sti, on ollut ohjeena.

Voikaa hyvin ja terveiset sisarellesi - voimia ja rohkeutta!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Näyttely Oulussa 9.2. asti

Taidenäyttelystä Oulussa:
Näyttely on kuitenkin 9.2. asti ja taulut voi hakea vasta silloin
. Anteeksi tuo aikaisempi virheellinen aika.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Kuudestoista sairaalapäivä

Kuudestoistapäivä, lauantai keskussairaalan aula, pyörätuolissa.

Ja mitä onkaan viikon aikana tapahtunut.
Lauantai, sunnuntai ei tapahtumia, vain verensokerit ja alipainekoneen imutus todettiin. Lounasta ja päivällistä, kolme kertaa peräkkäin kesäkeittoa, joissa oli kilo perunoita. Unilääkkeet yöksi.
Maanantai, haavahoitaja aukaisi siteen ja puhdisti kolon, paketoi tiiviiksi ja asensi imurin uudelleen. Dialyysissä lääkäri katsoi tabletiltani kuvia haavasta ja totesi, että tulehdusta on vielä.

Tiistai,  pötköttelyä ja nukuskelua. Haavasta jotain eritystä vielä tulee. Taas perunapataa ruokana. Soitin ruokapalveluesimiehelle ja pyysin proteinipitoista ruokaa, tonnikalaa öljyssä, munakasta, pastaa, soijaa, tofua ja kielsin ylemmääräisen perunoiden tarjoamisen.

Keskiviikko, tonnikalasalaatti(öljyssä) dialyysissä. Ei kipuja, mutta nukuin pitkin päivää. Ei kuumetta, tulehdusarvot laskussa.

Torstaina haavahoitaja avasi siteen. Oma hhoitaja oli saikulla, joten toinen kävi. Hän ei luottanut omaan ammattitaitoon sidostatehdessä ja käski soittaa kirurgille tai seiskalle, jos tarvitsin apua. Kone huusi, onneksi osastolla oli taitava sairaanhoitaja, joka sai imun päälle ja minulta tippui hoitovastuutaakka harteiltani. Vieläkään kirurgi ei ole nähnyt varvasmonttua, eikä omalääkärinikään muualta kuin tabletin kuvista. Tulehdusarvo 13, ei kuumetta.

Perjantai, neljä kertaa peräkkäin pastaa ja soijarouhekastiketta. Voi kunpa saisin spagettia tomaattikastikkeessa, oregaanoa ja valkosipulia höysteenä. Yhtenä iltana tyttökaverini toi kylmäsavulohta ja ruisleipää. Herkkua! Nesteet eivät nousseet, kun olin koko viikon ihan suolatonta ruokaa nauttinut. Ihme, ettei suonenvetoja ole ollut. En jaksa lukea kirjoja, olen katsonut läppäriltä leffoja, thrillereitä, romantiikkaa, suomalaista, usalaista ja pari ruotsalaista. Juuri lopetin Huovisen pienet erikoiset. Vaikka tarinat on kirjoitetttu kolmisenkymmentä vuotta sitten, huumori ei vanhene. Hykerryttävän ihanasti Heikki Kinnunen juttelee ja nostelee kulmakarvojaaan, miten hän voi olla ihan Huovisen näköinen?

Lauantai kuudestoista hoitopäivä. Viikonlopulla ei tapahtumia, vain verensokerin mittauksia ja ruokaa. Päiväkahviahan osastolla ei voi keittää, siellä ei ole potilashuonetta. Toivottavasti äiti tuo termarissa kahvit. Mukava, kun dialyysihoitajat, jotka ovat töissä osastolla käyvät juttelemassa, herättämässä ja toivottamassa hyvätyöt. Tuttuja on kohta enemmän kuin työpaikalla.

Sain vihdoin maksettua laskut ja hoidettua muutamia juoksevia asioita, niin voin taas mennä yksiööni ja alkaa katselemaan jotain leffaa. Taitaa sairaalan kirjaston filmeistä olla vielä Ellington katsomatta, onneksi ystäväni tuo illalla lisää. Rakkautta ja romantiikkaa, ihanaa pakoa arjesta.

Näyttely Pannukakkutalossa tammikuun

Paljon kiitoksia kannustussanoistanne!
Näyttely Oulussa on Pannukakkutalossa tammikuun, kaikki taulut ovat myytävänä, mutta ne saa mukaan vasta viikon 5 lopussa, torstaina. Ja mukava, että Unipuu pääsee hyvään kotiin, minustakin se on yksi onnisunein työ.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kahdeksas päivä

Hei, elämä on kuin täysihoitolassa. kivut tosin isommat. Huumeet korvaavat juomatarjoilun ja salakuljetettu suolapurkki maustaa liiskaan keitetyt makaroonit syötäviksi.

Parin päivän sairaala-aika, meni suunnilleen näin:
 
Perjantaina
sovitusti varvasleikkaukseen, ensin osastolle 7 ja sängyllä leikkuriin, kevyt nukutus ja illaksi osastolle takaisin. Lauantaina lääkäri kiersi tietokoneen kanssa ja katseli kuvaruutua, lupasi sunnuntaina kotiin.Kipulääkkeeksi Panacod niin paljon kuin tarvitsee. Leikkaus ei tarvitse erillistä kontrollia ja siis sunnuntaina kotiin.
Sunnuntaina 
 kotisohvalle panacodia huuleen ja nukkumaan.Jalkaan koskee, ei kärsi astua, onneksi otettiin kepit mukaan. En osaa helpottaa kävelyä kepeillä. Jalkapöytä turvoksissa.
Maanantaina 
 jalka turpoaa ja kipu kasvaa, lääkettä lisää ja nukkumaan. Koskee, punottaa ja turvottaa, kipusysäykset aaltoilee, jos jalka on alaspäin. Kuumetta.
Päivystävä hoitaja käskee tulla heti sairaalaan.Tulehdusarvot koholla 147, jalkapöytä tiukalla.
Antibiotti nestemäisenä, kolme kertaa kaksi tabua suun kautta. Tiputus aloitetaan, kuumetta 38,2.
Tiistaina
osastolle 9, yksityishuoneeseen. Jalka avataan uudelleen, tikit poistetaan ja kaivetaan syvältä tulehdusta pois.
Kevyt nukutus ja paljon kipulääkettä. Alipainepumppu laitetaan aukkoon, jotta tulehdus saadaan pois.Tulehdusarvo lähellä kahtasataa.
Keskiviikko-torstai
Lisää lääkettä, kieli sammltaa. Dialyysi ja lääketiputus.Haavahoitaja puhdistaa haavan, minulle paljon lääkettä.Lämpö 35.4, Tulehdusarvo 125. Katson Tv:tä.
Perjantai
Omatoiminen suihku, pyörätuolilla kanttiiniin. Nukun hyvin, sain unilääkkeen. Lämpö 37.1
Lauantai
Reikä lähettää pyöreitä kipuaaltoja. Arpi on liian iso umpeutumaan, se tarvitsee ihonsiirron. Juustohöylällä reidestä, ihoreijitetään ja venytetään haavan päälle. Radio kuuluu ala-aulassa. Siihen se sitten kasvaa, jos alusta on terve. Koskee, koskee...


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Hyviä tekoja

Likka, äitee ja rouva Obama, vaivuin hykerryttävään huumoriin kuunnellessani Sinikka Nopolan uusinta äänikirjaa. Heidi Heralan väritön ääni on niin osuva, Eila on niin konkreettiinen, likka niin syvällinen, vilosovian kandidaatti. Rampen mielestä likan kauneus tulisi paremmin esille pienemmällä paikkakunnalla, ne on niin tampereelaisia. Eila on niin jalat maassa, teki kevyesti analyysin, ettei Rampe ole masentunut vaan pitkän lenkin tarpeessa.

Unohdin kokonaan amputaation, kun kirjaston rouva toi minulle dialyysiin Nopolan äänikirjan. Voi, miten sydämellinen ihminen! Juuri tänä aamuna itkin, vedin sängyn ympärille verhot ja kehittelin masennusta. Kirjaston rouva oli niin oikealla hetkellä lohtunani. Taidan maalata hänelle taulun, hyvyyksiä ja kiitoksia lähetän hänelle!

Loppuviikolla

Kyllä me kaikki huomattiin komea kirurgi, mietittiin, josko selkääkin pitäisi katsoa, tai kättä tai sormea tai edes jotain. Jos sää oist se Ken ni mää oisin se barbi, ajattelin, kun hän katsoi mun varvasta. Ei siinä auttanut komea ulkonäkö, kun tuomio tuli. Varvas voidaan amputoida vaikka päivystyksenä jo tänään. Ei, huomenna pystytän Ouluun näyttelyn, mutta perjantaina dialyysin jälkeen.

Kristiina vannoi, että kipulääkettä saa tarpeeseen, kärsiä ei tarvitse!
Väsyttää ja keljuttaa - sohvalle koisimaan. Peitto korville ja vesisadetta kuuntelemaan.
Voimaton olo!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Valvoin yön

Enhän mä muistanut päivittää, että kauhea läähätys ja hinkuna olikin vettä keuhkoissa, keuhkopöhö. Nesteenpoistopillerit, Furesis ja isommat poistot. Ihanaa, en ollutkaan lihonut kuutta kiloa, vesipöhöä se kaikki oli. Ihanalta tuntui, kun sairaalan vaaka näytti 74,3. Näytän pitkäänenää kahdeksallekymmenelle.

Valvoin koko yön, kun unilääkkeet loppuivat. Jotain löysin viiden aikaan, en uskaltanut syödä. Aamulla oli töihin meno. Viiden jälkeen paistoin munan ja otin fosforisitojan. Vatsaan koski ja virittelin tunnelman väsymystä odottavaksi kiukuksi. Ei tullut väsymystä ja kiukkukin laantui.

Onneksi Kaisan kaffeilla tapaisin muita sairaita, ihania ystäviä, joiden kanssa voi jaksamattomuutensakin jakaa. Tänään meillä oli toimittaja haastattelemassa, päästään viikonlopun lehteen. Kahveilta toiseen palaveriin, josta sain kunniatehtävän olla sihteerinä!

Romanttinen leffa teki mielen alakuloiseksi, vaikka eläydyimme, nauroimme ja surkuttelimme ystävän kanssa naisten villejä seikkailuja, Se ainoa oikea -leffassa.

Illalla piti kyynelehtiä, muistin kaikki eiliset kokeet jotka tähteä näyttävät*************.
Kaikki ovat **, jos eivät kuulu viitearvoihin. Juttelen muutamasta asiasta lääkärin kanssa huomenna.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2014 hyvää Uutta Vuotta

Raketit vuoden 2013 muistolle ja puolenyön jälkeen vuoden 2014 odotuksille. Paukkuu taivaalla vieläkin, kellon ollessa lähes puoli kaksi. Ilotulitteet hukkuivat pilviin, jos liian korkealle nousivat.

Kuoharia silläkin uhalla, että painon nousu huomenna. Mitenkähän listaisi vuotta 2013?
Alkuvuosi saikulla, 5 kk
jalkatulehtumiset, 3 varvasta
antibiottikuuri varpaisiin, 12 viikkoa
siirtolistalla alkuvuosi, 8 kk
munuias- ja maksayhdistyksen kokoukset, 5 kokousta
montakohan pilleriä? noin 1000
montakohan dialyysiä? noin 160
monestiko meikattu ripsivärillä?  360

Öitä valvottu, 40
kirjoja luettu, 3
tauluja maalattu. 50
tauluja myyty. 12
tauluja lahjoitettu, 8
uimahallissa käynnit , 6

Voisihan listata joitakin muitakin asioita, mutta nämä tulivat mieleen.
Hyvää Vuotta 2014!


Viimeinen koulupäivä

Olen väsynyt, sydan hakkaa, henkeä ahdustaa rintaa puristaa -  tuntuu etten jaksa enää. Tai minä jaksan, mutta miksi sydän hakkaa? Hengitys pihisee olen voimaton.

Tänään oli valmistujaispåivä, juhlat siis. Kävin onnittelemassa työkaverini lasta. Pojalla on maailma avoin edessä, hyvällä itsetunnolla pääsee pitkälle. Aasiaan ja mandariinikiinaa käyttämään.
Onnea kaikille valmistujille!