perjantai 5. syyskuuta 2014

Taiteiden

Kajaanin Taiteiden yössä (= illassa) Raatihuoneen torilla oli kultturipläjäyksiä. Teatteri esiintyi ja musiikkia kuului pitkin iltaa.

Äijät tanssi taas hurmoksessa heitä katsoin. Miten he innostuneena uskaltavat, he saavaat meidät ainakin naiset hyvälle tuulelle. Hiki virtaa ja yritystä löytyy, porukan voiima on upea. Lupasivat esiintyä meidän Munuais- ja maksayhdistyksen  kolkytvuotispäivillä, marraskuun alussa Katinkullassa. Juhlan kutsun kuva on valmis, ohjelmaa kirjoitan.

Myrra nyt syyskuun retki: Kuopioon ystävää viemään mökille.

jalasta

No, nyt se meni auki, kuiva haava. Kantapään kulunut ja ohut iho halkesi kahden sentin alueelta ja jokainen askel tuntuu. Aristelen jalkaa ja astun väärin, jännitän nilkkaa, sipsutan ja onnun. Käytän joka päivä Pihkasalvaa, hunajavoidetta, paksuja siteitä, Mefixiä ja Mepilexiä Ag:n kanssa ja ilman.

Tuskinpa kävelylenkit hirveästi haittaa, mutta ei se paranekaan. Olinko taas pienen hetken elinsiirtolistalla kivuttomassa tilassa. Onko se vain niin utopinen haave, ettei se toteudu.

Lääkäri ja haavanhoitaja analysoivat, ehkei kuitenkaan niin paha. Tulehdusta ei ole! Syvä uurre.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Polvesta polveen

Polvissa x)
on kulumat. Auttaako Kukonhelttauute? Yritän vahvistaa reisilihaksia ja liikun jatkuvasti, siedän kipua ja liike helpottaa polvien voitelua. Voin kait siirtää pistoksen ottamista taas viikolla.

x)Kirjoitin vahingossa: povissa...


Sormien nivelet eivät oikene, kiristää kun suoristaa. Eikä suoraksi nimettömiä saa, jollain piikillä niitäkin voisi hoitaa, mutten ota vielä mitään piikkiä.

Hoidossa olen enimmäkseen nukkunut joko omaa unta tai Oxin helpottamaa unta. Viime perjantain hoito oli tämän kuun ainut kivuton. Kisat olivat TV:ssä, ajanviete hauska. EM-kisojen maratonkävelijää ihmettelin, kuinka sienet voivat pelastaa olon ja elon. Maailmanennätys ja koko primitiivikirjo eritteitä.
Oh dear mister France!

harmaa hurmaa

Vaaleaa harmaata, hopeaa ja valkoista, näille on jo osoite.



Moksi, moksi sotkamoksi

Anteeksi, näin pitkä tauko kirjoittamisessa. 
Huomaan, että loma on loppu ja dialyysista saan kiitää töihin, jossa en vielä osaa tarttua mihinkään. Kait pittää ihmisenkin päivittää tilanne, niin kuin tietsikan. Muutamana hellepäivänä päiväpiknik kahden parkkipaikan välissä on ollut tämän elokuun kohokohta töissä.

Lauantaina käytiin ulkomailla Sotkamossa. Torilta ostettiin kanttarelleja ja Murusen terassilla juotiin kahvit, ilma vohvelia, jäätelöpalloa ja tuoreita mustikoita - säästyi noin kymppi. Taide-/sisustus-/somistus-/kirppari-/astia-/vaatekauppaan ossauduttiin. Niin kätkee ihmisen kauneus ja positiivisuus alleen ison kimpaleen murhetta, jota ei ulkopuolinen helposti huomaa. Ei katkeruuttaa, ei pettymistä. Jäi yrittäjän sanat kaikumaan korviini: miksen juuri minä, muistuttivat eräästä ystävästäni, joka kyllä on jo kuollut. Nuo sanat siis tilnteessa, jossa ihmiset miettivät, miksi ovat sairastuneet tai kohdanneet jotain surua, ei niin että Miksi Minä, vaan Miksen juuri minä.  Halattiin ja voimia toisillemme haluttiin!

Vuokatissa kokeilin, jaksanko harjumaisemassa kävellä. Viiden kilometrin Piimä-Heikki oli mukava, jalat ja polvet aika kivuttomia kuitenkin - juosta ei ollenkaan pystynyt, mutta kävelyä, vaeltamista. Alkumatkasta satoi kevyttä vettä ja kuljimme sateenvarjojen kanssa, ihan kuin Oulun Ainolanpuistossa rouvat päivänvarjoine 1900-luvun alussa.

Mukava päivä; Liikuntaa, kulttuuria, kauneutta ja rohkeutta - Vieraile Sotkamossa!

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kesäretkellä









kolmelta herään mataliin sokereihin

Ajettiin kilpaa parin lääkärin kanssa sairaalan mäelle. Kirurgi huusi, huomenta ja pyyhkäisi ohi. Suunnilleen tasapeli, kuitenkin. Minäkin jaksoin ykkösvaihteella polkea mäen ylös.

Toinen aamullisista lääkäreistä halusi nähdä varpaani, kun olin dialyysissä. Suunnilleen terveeksi havaitsi ja kehui hyvin paranutta amputaatiojälkeä. Pääset nyt listoille takaisin, ilokseni näin hän sanoi. Jes, nyt taas puhelin oltava aina auki ja läsnä.

Heräsin kolmelta sohvalta kylmä hiki pinnalla. Muistan, että olin aiemmin tuntenut sokerin hupenevan kehostani. En siis kerennyt syödä mitään, ennen kuin se laski. Onneksi maksan sokerivarannot olivat niin täynnä, että vähitellen virkosin. Kosteat sohvatyynyt menevät pyykkiin ja minä kuumaan suihkuun. muuten palellun. Leipää, keksiä ja jäätelöä, jugurttia ja siripiriä ensiavuksi. Hunajatee on ihan parasta.