maanantai 26. tammikuuta 2015

Tipaton

kiitos kommentistasi "Morsiustyttö"!

Voi miten ihminen voikaan liikkua, slloin kun ei saisi piiruakaan hytkyä. Kaksikymmentä minuuttia, jalka sidottuna alustaan ja päällä varvastyyny.

 Alkoi ahdistaa jo ekalla minuutilla, liikutin jalkoja. Apua ne puutuvat, mikä painaa varpaita? Varpaat lyhenevät, jalat on koukussa, liikutan ihan vähän. Apua onko jo mennyt kolme minuuttia, hytkyttää ja koukuttaa. Liikutan varpaita. No, parinkymmenen minuutin jälkeen hoitaja tuli kysymään onko minulla kaikki hyvin, kun liikuin niin kovin.

Oli ongelmia, magneettikuvaus on ihmisiä varten, jotka sietävät liikkumattomuutta. Ei minulle.
Lääkäri soitti tuloksista, ykkösen ja kakkosen luissa on solumuutoksia, pehmytkudoksissa jotain. Ei alkanut ennustaa tulevaisuutta, atibiootti iv:sti, kerran päivässä.

 Huomenna yhdeksäksi sairaalaan, saamaan tippa. Ei ollut tipaton tämäkään tammikuu.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kuntoudu!

Tämä on erikoista. Kun jalassa on tulehdus sisällä, kudosneste etsii ulospääsyä ihon läpi. Keskellä jalkapohjaa on punoittava kohta, kamalan kipeä. Ihan kuin finni, mikä odottaa kypsymistä. Nyt yritetään parantaa tulehdus, ettei menetetä koko jalkaterää. Haavanhoitaja epäili, että tervettä kudosta voisi olla nilkassa. Miten sitten kävelen, juoksenko enää koskaan?

Jos jalkaterä joudutaan oistamaan, minulla on kuulema oikeus moniin vammaispalveluihin.
Saan opastusta kävelemiseen ja proteesin käyttöön.

Pyysin lääkäriltäni todistusta kuntopyörän lainaamiseen. Koska nyt en voi liikkua ulkona, varpaille ei saa tulla painoa, pyöräily päkiäpolkimella voisi onnistua.
Sais hikeen vetää. Täyttä. Pallolla vatsaa ja selkää vahvistan, kuminauhalla reisiä.

Nyt on aikaa keskittyä kuntoutumiseen.



lauantai 24. tammikuuta 2015

perjantai 23. tammikuuta 2015

varvasta viedään.

Oikean jalan kolmas,siis keskimmäinen lähti muille maille.

Olin kuntosalilla nauttinut juoksumatolla juoksemisesta. Oli ihanaa, kun polviin ei sattunut ollenkaan, alusta tuntui pehmeältä. Kenkäongelma oli tosin. Villasukat, lenkkarit vai jumppatossut? Kokeilin kaikkia, teippasin varpaat, mutta oikean jalan keskimmäinen ärtyi.

Pari viikkoa yritin  saada haavan kiinni.  Kirurgin mielestä' antibiotit saa syödä, mutta  vastetta ei tule. Luovuin varpaasta ja antibiottia sain Iiveesti muutaman kolme neljä kertaa. Lepoon ja sääri seinälle, nyt en muuta voi tehdö.

torstai 22. tammikuuta 2015

Kolmas vuosi pian täynnä.

On mennyt kolmisen kuukautta viime päivityksestä. Taukoa pidin, koska joku kyseenalaisti, miksi oikein blogia pidän ja jotkut pahoittavat mielensä teksteistäni. Nyt jos pahoitat mielesi, anna minulle palautetta, niin yritän perustella kantani paremmin, Teksteilläni en yritä ketään loukata, herätellä ehkä.

Tämän blogin tarkoituksena on kertoa kokemuksistani diabeetikkona ja munuaissairaana.Henkilökohtaisia kokemuksiani ihmisille, joilla on diabetes tai uhkana munuaissairaudet. Kiitos että löysit minut jälleen.

Ajattelin pitää taukoa, kunnes olen kirjoittanut kolme vuotta, mutta nyt on muutama asia mistä haluan kertoa. Kolme vuotta dialyysissä, täyttyy maaliskuussa.

maanantai 10. marraskuuta 2014

kritiikkiä

Voinko minä sitten sulkea työpaikan oven ja ajatella, että parhaani tein. Kun ihmiset arvioivat toisten tekemista, voi olla ettei mikään riiitä. Se miksi olen kärttyinen ja mihinkään tyytymätön johtuu kivuista ja säryistä Yleensä olen iloinen ymmärtäväinen ja haluan olla kaikkien kaveri, en arvostele, en arvioi. Kun olen terve käyttäydyn fiksusti.

Kun kipu jäytää, tuska tuntuu, itkettää ja koskee, ei ole mitään ymmärrystä, ei ole mitään ymmärrystä itseen eikä muihin.Kun koskee, olen sairas ja voimaton, en vain jaksa. Silloin kaikki apu on tarpeen. Kysyin ystävältäni, olemmeko tosiaan kovin sairaita. Hän lohdutti, että kuolemansairaita. Kun tuon ymmärrän, osaan antaa itselleni anteeksi ja käsken tarttua ja puuttua asioihin.

Siksi olen kriittinen arvioja. Mutta en niinkään vaikea.