Aamulla maalasin neljä taulua, kolme niistä koetti vastata rakkausteemaan, yhdessä komistelee ruusu.
Kävin lenkillä, juoksin kolmen lyhtypylvään välin ja kävelin kahden, puolentunnin pyrähdys. Siivosin auton, otin matot pesuun ja pyöräilin kaupungilla.
Kokemuskouluttaja-tapaaminen oli Tutuntuvalla. Tilaisuudessa kartoitettiin kouluttajia ja tarvetta. Laskin, että Kainuussa voisi olla 5-7 kouluttajaa, jos tilaisuuksia olisi 25 vuodessa. Ehkäpä tilaisuudesta seuraa joitain jatkoa. Itseäni hyödytti ainakin se, että KAO:n opet saivat tietää, että Kajaanissa on ainakin yksi kouluttaja, siis minä. Täytyy soittaa huomenna Kuopioon viisaammille, jotta osaavat kertoa kokemuskoulutuksen tilan ja rahoituksen.
Illalla pääsin vielä teatteriin, kun ystäväni oli onnekseni estynyt käyttämään lippuaan. Selviytymistarinoita yksinhuoltajaisästä, alkoholisoituneesta lapsesta, lapsettomuudesta kärsivästä pariskunnasta ja dementoituneesta ja tämän omaishoitajamiehestään. Kaksi miestä esiintyivät uskottavasti, heittäytyivät rooleihin, vuoroin esittivät naista, vuoroin miestä.
Nainen soitti huilua, kannelta, lauloi, näytteli radiota, mutta rankin osa oli loputtomien hedelmöityshoitojen kohtaaminen vaimon roolissa. Hieno oivallus oli suorittaa hoidot kivikasan päällä, lopuksi vaimo kantoi raskaita kiviä toiseen kasaan ja lauloi hautajaisvirsiä. Mies uskoi yhteiseen parempaan tulevaisuuteen. Ihanasti näytelmässä epätoivon keskellä oli aina toivo, joku joka kantaa. Usko tulevaan oli näkyvillä. Niin puhutteleva kappale, muistuttaa taas Elphis-perhosesta!
Yritän taas keskiviikkoista ideaani. Tramalia yöksi ja helppohoito seuraavana päivänä, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!