Olin siis Lohjalla dialyysissä, koska kuntoutusviikonloppu oli Karjalohjalla.
Perhekuntoutukseen osallistui kuusi pariskuntaa ja kaksitoista lasta. Lastenhoito oli järjestetty erinomaisesti, jokaiselle ikäryhmälle oli oma koulutettu hoitaja. Meille aikuisille oli kolme luentoa, yksi lääkärin, yksi sosiaaliturvasta ja yksi terapeutin luento. Liian vähän meitä ohjatiin keskustelemaan toistemme kanssa - vertaistuki jäi hyödyntämättä. Asteikolla neljästä kymmeneen, kuntoutus saa minulta seiskan.
Tänään yhdistyksemme sai tiedon, että olemme saaneet kannustusrahaa. Anoimme sitä munuaissairaiden virkistystoimintaan, eri harrastelajeihin tutustumalla. Nyt pääsemme kokeilemaan ratsastusta, jousiammuntaa, keilailua, frisbiigolfia ja ehkä kuntosalilla harjoittelua ja palloilulajeja.
Jalassa vielä tulehdusta, tiputus nyt joka hoitokerraalla, lisäksi pikkutabu suuhun.
Kauheeta katsoa leffaa, kun nukuin juonen tärkeimmät kohdat. Yhdet häät ja kolme anoppia, ihmisiä ja suhteita oli niin paljon, etten ihan ollut selvillä heidän sukulaisuuksistaan. Pääpyörällä lähdin leffasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!