Kyllin hyvä hoito

Ei kuulu munuaisia, onneksi olen taas listoilla.

Antibiottikuuri jaloista on jo loppunut, eikä silmätulehduksen antibiottitipat estäneet jonotusta, siispä olen taas munuaisensiirtolistalla. Vaikka kevään sesonki
(ystäväni sanoi keväällä olevan sesonki, koska nuoret kuolevat liikenneonnettomuuksissa enemmän keväällä kuin muina vuodenaikoina.) meni ohi, toivon silti saavani uuden elimen. Pakkohan on toivoa, sanoi lääkärinikin.

Hoidossa on ollut välillä tuskaisia tunteita, joskus hoito onnistuu huomaamatta. Opiaattia olen nauttinut hoidossa puolitoista vuotta, en tunne riippuvuutta. Ehkä on syytä kuitenkin varoa, ettei sitä syntyisikään. Kipu on ihan kamala välillä ja koska Suomessa pitäisi olla kivuton hoito, on minulla lääkärin suoma lupa saada Oxinormia. Jos lääkäri lupaa minun käyttää lääkettä, silloin eivät hoitajat saisi estää sen saamista. Kuitenkin liian usein olen saanut kohdata tiukan kontrolloivia hoitajia, jolloin lääkettä en ole saanut. Tätä keskustelua käymme hoitajien kanssa, kunhan osastonhoitaja ja lääkäri tulevat lomiltaan.

Jos minun pitää kerjätä, pyytää ja anoa lääkettä, pelkään koko hoitoa ja mietin menenkö ollenkaan. No, ehkäpä löydämme ratkaisun "kyllin hyvään hoitoon".