Voi tuota miespoloista, huuto on vaihtunut karheaääniseen itkuun. Pajatus käy koko ajan, neljä tuntia tänään kuulimme, miten dramaattista on kun varpaat viedään. Lisää on poistettava, sääriluuhunko asti?
Itku taisi meillä muillakin olla lähellä, myötätunto ja pelko omien jäsenten puolesta. Kuinka lohduton oli miehen laulu, surunmurtama ääni ja epäily, ettei enää hanuri soi.
Miehellä lienee niin kova lääkitys, ettei itsekään muista leikkauksen jälkeisiä tuntemuksiaan, ainakaan ei puheitaan. Voimia ja voimia, tervehtymistä ja jaksamista, niitä toivon hänelle!
Minulla oli hyvä hoito, kävelin tosi pitkästä aikaa molemmat matkat sairaalaan ja takaisin. Syyslomalla on aikaa, menin vasta yhdeksäksi hoitoon. Lidlin tuoreet leivät kainalossa olin kotona kellon käydessä kolmea. Pojan kanssa käydään keskustelua, kuka lähtee Tampereelle ja millä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!