Minun oli vaikea ajatella, että joskus tulevaisuudessa voin tulla sokeaksi tai menettää jalkani, nuorelle viisikymmenvuotias on ikäloppu, enkä voinut kuvitellakaan, että omat toimet vaikuttavat jonnekin kolmenkymmenen vuoden päähän.
Olen miettinyt, kuinka nuoren saisi ymmärtämään ja motivoitumaan sokerien mittaamiseen ja insuliinin pistoon. Kuvittelen nyt, että jos olisin käynyt dialyysissä katsomassa hoidossa olevia ja jakansa menettäneitä, olisin ehkä ollut viisaampi, osaavampi ja tarkempi.
Nyt insuliinit ja mittarit ovat niin hienoja, että tasapainoa on helpompi pitää, verrattuna pissatesteihin pitkävaikutteisen insuliinin kanssa. Kurinalaisuutta, mittailua ja piikkejä - siinä se paketti osapuilleen on.
Yritä ystäväni, suoriutua aina yhdestä päivästä kerrallaan. Äläkä murehdi liikaa ulevasta tai tähänastisita korkeaista sokereista, mutta tee voitavasi tässä ja nyt. Muistan, että itse mietin silloin kun sairastuin, että kun jaksaisin tämän päivän syömättä karamelleja. En ostanut niitä kotiin ja kaupasta valitsen mieluummin terveellisen vaihtoehdon.
Voimia kaikille diabeetikoille ja muillekin,kutka sivuani lukevat! Ainiin vinkkinä diabeetikoille, hakeutukaa KELAn kuntoutukseen diabeteskeskukseen Aitolahteen, Tampereelle - opettavat ja tsemppaavat kuntoutumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!