Voi, miten hyvä tuoksu tulee, kun pesee pyyhkeitä, riepuja ja sieniä, joilla on pyyhitty savea pöydästä ja kuivahtaneen esineen pinnalta. Jaksaisin tuoksutella maan ja kiven aromeita kaksituntisen kokonaan. Mutta eihän se maailma silleen pyöri, että kaikki vain pesisi rättjä.
Ensi viikolla pitäisi uunista tulla ulos jäähtyneitä mustavalkoisia lautasia ja paistunut vati. Otan kuvia valmiista töistä, voin laittaa niitä blogiini. Toivottavasti ei otsikon " ei mennyt ihan kuin Strömsösä"
alle.
Viisitoistaminuuttia kävelylenkin pituus, sitä on sitten vara kasvattaa, sanoi haavahoitaja. Varpaan paikka on vielä pikkuisen auki, mutta yllattävän hyvin nahka on pohjasta päin kasvattanut.
En tänään ehtinyt keilaamaan, koska työt olivat pahasti kesken, enkä malttanut poistua ennen kuin sain asiat järjestykseen. Silloin kun olin osimoilleen valmis lähtemään kello oli 14.55 - siis pahasti myöhässä. Ensi tiistaina kuitenkin yhdistyksen kahvihetki. Jospa silloin pääsisi paikalle. Meidän vertaistukitapaamiset ovat niinvoimauttavia.
Miten unohdin jalkani, enhän vielä olisi voinutkaan keilata, jalan haava on sen verran auki.
Olin syömässä Sote-puolen open kanssa, kerroin hänelle, että olen oikein terve ja kuitenkin olen tosi sairas. Hän kiteytti; Mieli ja pää ovat kunnossa, silloin tuntee itsensä terveeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!