Karut fiilarit

Olin aamun töissä ja menin sitten dialyysiin.

Apua, painoa on tullut 5 kiloa edellisestä hoidosta. Koska tänään oli rajallinen aika hoitoon (3,5h), poistoa otettiin vain 3500 litraa. Lähtöpainoni oli vielä sama kuin yleensä mennessä. Olen turvoksissa, en syö enää mitään!

Haavahoitaja puhui nyt ihan tosissaan amputaatiosta ja sanoi, että pitäisi hakeutua amputaation kokeneiden ihmisten vertaistukirymään. Minua itketti, tulevaisuus on karua. Viiden vuoden sisään, hän epäili jo jalka-amputaatiota. Mitä voin tehdä?

Sokeria ei saisi olla yhtään veressä, jalkoja pitää hoitaa, liikkua, muttei liikaa, varpaita ei saa rasittaa, tulehduksia ja haavoja pitää välttää. Raamit on selvät, olen väsynyt taistelemasan! Aina pitää pysyä ruodussa

Ajatukselle, että verisuoneni kalkkeutuvat alkaen pienistä hiussuonista jatkuen isompiin, en uskalla antaa tilaa. Tauti etenee kuin juna, siihen on alistuttava. Läöhtisivätpä nämä turvotukset pois nyt ensin. Aion pyöräilemään.