Pumppuilta

Elääkkö täysillä ja kupsahtaa sitten hautaan, kun voimat ovat ehtyneet ja kreat, kaliumit, ureat ja fosforit yliluonnollisissa luvuissa ja iho keltaisena ketoosista ja jalat turtana neuropatiasta ja silmät sokeina korkeista sokereista ja ääreisverenkierron hiussuonet kalkkeentuneena ja mustat varpaat amputoituneena. Teetkö työtä vuorotta, unohdatko itsesi, romahdatko juuri, kun elämällä alkoi olla merkitys.

Toisiaan tukeva pariskunta oli insuliinipumpun käyttäjien tapaamisessa. He juttelivat ja kertoivat kokemuksiaan. Pariskunnan mies oli menossa jo suoraa tietä hautaan, voimaton ja laiha hän oli. Munuaissairauskin tietenkin ja herra niin huonossa kunnossa, ettei listalle ollut mitään asiaa. Viisi vuotta dialyysissa ja lopulta sisar luovutti munuaisen. Onneksi, uusi elämä alkoi. Mies oli hyväkuntoisen näköinen, vaikka oli niin sokea, ettei pumppua voinut ottaa, koska kontrasti taustan ja mittauskohtien kanssa on heikko. Lisäksi hän käveli katkokävellen. Nyt he olivat naimisissa ja miehelle tuli tuhat syytä elää, tärkein oli oma ihana vaimo!

Metronicin edustaja kävi läpi yksityiskohtaisia ohjeita pumpun monimuotoisesta hyödyntämisestä. Sellaistakin voidaan tehdä, että itse puretaan koneelle basaalit ja polukset suoraan pumpusta, siihen on jo matkanvarrella tallentunut sokerimittaukset - mitään ei tarvitse kirjoittaa paperille. Pumppu on juorukello, mikä olikaan perusannos, paljonko lisäsit, mihin aikaan, teitkö lenkin, olitko uimassa ja mitä söit, karkkia vai pizzan. Kaikki löytyy pumpusta, jos olet muistanut käyttää muistiinpanotoimintoa.

Oli kiva tavata meitä muita, paikalla oli ehkä 12 pumpun käyttäjää, lääkäri ja hoitaja, aviopuolisoitakin. Mukava ilta. Ihan sama mikä se teema on, mutta meidän pitäisi tavata useamminkin. Meillä Munuais-sairailla on Kaisankaffeet tiistaisin, oliskos vaikka Marjon kaffeet tyypin 1 diabeetikoille, joka toinen kuukausi.