Likka, äitee ja rouva Obama, vaivuin hykerryttävään huumoriin kuunnellessani Sinikka Nopolan uusinta äänikirjaa. Heidi Heralan väritön ääni on niin osuva, Eila on niin konkreettiinen, likka niin syvällinen, vilosovian kandidaatti. Rampen mielestä likan kauneus tulisi paremmin esille pienemmällä paikkakunnalla, ne on niin tampereelaisia. Eila on niin jalat maassa, teki kevyesti analyysin, ettei Rampe ole masentunut vaan pitkän lenkin tarpeessa.
Unohdin kokonaan amputaation, kun kirjaston rouva toi minulle dialyysiin Nopolan äänikirjan. Voi, miten sydämellinen ihminen! Juuri tänä aamuna itkin, vedin sängyn ympärille verhot ja kehittelin masennusta. Kirjaston rouva oli niin oikealla hetkellä lohtunani. Taidan maalata hänelle taulun, hyvyyksiä ja kiitoksia lähetän hänelle!
Enkelit tulevat viesteineen juuri oikeisiin aikoihin. Voimia ja parannuksia sinulle <3
VastaaPoista