Valvoin yön

Enhän mä muistanut päivittää, että kauhea läähätys ja hinkuna olikin vettä keuhkoissa, keuhkopöhö. Nesteenpoistopillerit, Furesis ja isommat poistot. Ihanaa, en ollutkaan lihonut kuutta kiloa, vesipöhöä se kaikki oli. Ihanalta tuntui, kun sairaalan vaaka näytti 74,3. Näytän pitkäänenää kahdeksallekymmenelle.

Valvoin koko yön, kun unilääkkeet loppuivat. Jotain löysin viiden aikaan, en uskaltanut syödä. Aamulla oli töihin meno. Viiden jälkeen paistoin munan ja otin fosforisitojan. Vatsaan koski ja virittelin tunnelman väsymystä odottavaksi kiukuksi. Ei tullut väsymystä ja kiukkukin laantui.

Onneksi Kaisan kaffeilla tapaisin muita sairaita, ihania ystäviä, joiden kanssa voi jaksamattomuutensakin jakaa. Tänään meillä oli toimittaja haastattelemassa, päästään viikonlopun lehteen. Kahveilta toiseen palaveriin, josta sain kunniatehtävän olla sihteerinä!

Romanttinen leffa teki mielen alakuloiseksi, vaikka eläydyimme, nauroimme ja surkuttelimme ystävän kanssa naisten villejä seikkailuja, Se ainoa oikea -leffassa.

Illalla piti kyynelehtiä, muistin kaikki eiliset kokeet jotka tähteä näyttävät*************.

Kaikki ovat **, jos eivät kuulu viitearvoihin. Juttelen muutamasta asiasta lääkärin kanssa huomenna.