tiistai 11. joulukuuta 2012

Psykon tavoitteet

Lensi kaarella ja läiskäytyi lattiaan.

Aamulla sokerit olivat kovin alhaalla, tunsin. Päätin keittää kaurapuuroa, koska se nostaa sopivasti sokereita ja mieltä, Haudutin oikein pitkään ja lisäsin vielä soijamaitoa, että puuro olisi oikein pehmeää, makoisaa vatsalle. Päälle vielä Alprosoijamustikkajuguttia ja sitten pöydän ääreen nauttimaan. Tunsin oloni voimattomaksi ja juuri kun olin miettinyt oikean käden kömpelyyttä, pudotin koko lautasen puuroineen päivineen keittiön matolle. Puuro ja jugurtti lensivät seinään, tuoleihin, lattiaan, jääkaapin oveen - joka paikkaan.

Puuro tuli keitettyä, mutta sokeritasapainoani se ei lohduttanut. Maton nakkasin kylppärin lattialle ja koetin saada kaurapuuroliisteriä kasaan. Luutusin ja moppasin, lakasin ja puhdistin, mutta liisteriä riitti. Miten yhdestä desistä kuivia hiutaleita tulee niin paljon puuroa, että sillä voi luistella keittiön päästä päähän?

Dialyysiin menin autolla, maksoin rehellisesti parkkimaksun. Hoito oli hyvä ja aika kului katsellessani tabista vanhoja TV-ohjelmia. Iltapäivällä kävelin työpsykologin luokse clousaamaan sessiomme. Kolme istuntoa on keskusteltu, moitin psykologillekin hoidon määrää ja ihmettelin tavoitetta. Psykon mielestä tavoite oli saada selkeyttä työtehtäviin ja tukea hoitoprosessin aikana. Yhteensä kolme tuntia!

Lausuntoon, jota häneltä odotetaan, hän aikoo kirjoittaa, että hoitomuodon parantamisen jälkeen Tiina on voinut tasaisesti paremmin. Suosittelen ainakin työkokeilua, ellei jopa osatyöaikaan palaamista. Onneksi psyko ei nähnyt minua toivottomana tai liian pohtivana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!