maanantai 25. helmikuuta 2013

Ihana yö

Kiitos ystävälleni, joka toivotti: nukunukunuku ja minä nukuin koko yön!

En yhtään kertaa herännyt, en kävellyt jääkaapille enkä piirrustuspöydän ääreen, en katsonut Putousta, A-tolkia, enkä X-factoria katsomosta - minä vain nukuin ja heräsin systemaattiseen puhelimen herätyskilinään.

Mitenkähän kauan lienee edellisestä täydestä yöstä? Kuukausia, uskon. Saattoi hyvään uneen olla myös päivän oxist osatekijänä. Väliäkö sillä, nukuin. Ainiin unohdin illalla ottaa hermokipulääkkeen ja Sifrolin ja silti kuorsasin. Ihmellisen-ihanaa!

Suussa, kielessä on joku vamma. Lääkäri koitti katsoa sitä, ei hän mitään selvää saanut siitä, mutta antoi kuitenkin antibiottikuurin. Ellei parannu, täytyy näyttää hammaslääkärille.

Psykologin vastaanotolla eilen keskustelimme jaksamisesta. Sairasloma on ollut tarpeen, voimat ovat palautuneet. Ennen saikkua, en pystynyt puhumaan mistään itkemättä. Nyt jo paremmin. Sanoinkin hoitajalleni, että kun lähden osastolta, olen terve. Tietenkin niin pitkään, kunnes taas avaan dialyysin oven.

Nyt lähden kävelemään kohti sitä ovea....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!