keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Ruoka oli hyvää!

Miten ihmeessä terve kaksikymmentäkolme vuotias mies sairastuu yhtäkkiä munuaissairauteen? Maanantaina nuori mies käveli viereiseen sänkyyn, kaikki oli hänelle uutta, vasta kolmas hoitokäynti. Ihminen, joka ei edes ollut koskaan kuullut dialyysistä joutuu sopeutumaan ruokavalioon, dialyysiin, sairauteen, ehkä eläkkeeseenkin.

Itsellähän valkuaista tuli ensimmäisen kerran viisitoista vuotta sitten ja predialyysi alkoi viitisen vuotta sitten. On siis ollut aikaa sopeutua, olen tiennyt mikä odottaa. Mutta tämä ihminen on hetkessä sairas ja vakavasti sairas. Sopeutumista on. Voimia toivon kohtalotoverilleni, jos vain mitenkään voin vertaistukea antaa, sen teen mielelläni!

Sain hyvää ruokaa. Soitin emännälle ja kerroin hänelle ruokatoivestani. Hän kirjasi, että maanantaina ja keskiviikkona saan lämpimän kasvisruuan, muina päivinä salaattia, ei kaalta, ei puna- eikä valkokaalta, ei porkkanaraastetta, proteiinia on oltava jokaisessa ruuassa, tonnikalaa öljyssä, ei vedessä, kiisseliä saa tuoda. Niinpä sain keskiviikkona kasviskeiton, salaatti ja raejuusto sekä kiisseli olivat pikkukupeissa. Hyvää, kun vielä nakkasin sekaan oregaanoa ja mustapippuria.

Olen lähdössä koululle kertomaan omaa tarinaani ja hoitokokemuksiani SOTE-opiskelijoille. Pikkusen jännittää, saisinpa heidät kyselemään ja kiinnostumaan diabeetikon ja munasisairaan elämästä. Peukut ylös, että hyvin se menis!

1 kommentti:

  1. No hyvinhän se varmasti meni. Vähän harmittaa., että en sit tullutkaan Kajaaniin. Mutta ihanan rauhallinen päivä kotona tilastojen ja pullataikinan kimpussa. Tällainen päivä on tilastoihme :)

    VastaaPoista

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!