Oliko siellä osastolla jo sellainen huhu, että seuraavaksi jalkaani katsoo kirugi? Haavahoitaja sanoi, ettei kirurgia tarvita, kovettumien ja haavauman alla kasvaa oikea iho. Kauniiksikin hän taisi ihoani nimitellä. Haavasta ei enää näy luuta.
Kipeesti kävi kun hoitaja purki kovettumia pikkuveitsellä. Haava puhdistettiin ja laitettiin siihen moninkertaiset siteet päälle, myös varpaan alle jotain tölleröitä, ettei keskivarvas osu astuessa maahan. Verta valui, se oli kuulema hyvä - jalassa on henki! Kirurgia ei tarvita.
Ihme enne oli, kun yhtenä päivänä merkitsin aamupunnituksen 73,4, vaikka piti laittaa 74,3. Kun se tuli siihen kirjattua, ajattelin, että huomenna en tuon painon yli mene. Tänä aamuna paino oli juuri 73,4, vaikka välillä oli ollut päivän tauko poistoissa. Varmaan hiottikin niin paljon, että osa nesteestä haihtui suoraan iholta. Olo on hyvä, muistelin juuri miten tuskallista on saada housut jalkaan, kun elopaino on reippaasti yli 75 kiloa. Tänään poistumispainoni oli 70,6. Aikamoisia rasituksia sydämelle noinkin isot poistot.
Pakko skarpata juomisen kanssa ja kyllä syömisenkin.
Ihana kesä,
kuuma aurinko, keltainen,
posket hehkuvat
kohta muutun suklaanruskeaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!