Pääsin kotiin, mutta valitettavasti totaaliseenlepoon ja lepoon. Miten minä kotona lepään? Kuka laittaa ruuan, keittää kahvit, kastelee kukat, lakasee lattian, hakee postin? Sohvalla istun, jalka levossa ja katselen leffoja, aika kuluu jotenkuten, hitaasti. Onneksi on videoita ja äänikirjoja.
Hoidin kantapäät rasvalla, ovat tosi kuivat ja halkeilevat. Lakkasin kynnet ja vasemman jalan nelosvarvas äityi valuttamaan verta, kun revin kovettuman siitä. Siististi yritin ottaa, mutten onnistunut. Varpaaseen piti laittaa paksu side, siitä tulee muuten kaikki läpi.
Hei taas kaima!
VastaaPoistaUnohdin tuossa ed. viestissäni kertoa että siskokin on käynyt jo useita vuosia dialyysissa 3 x viikko, Kuopiossa asutaan. Tekivät juuri sen varjoainetähystyksen molempiin jalkoihin, löytyi paljon tukoksia. Nyt miettivät mitä tehdään. Siitä muutama päivä niin alkoi kuume nousta taas. Edellinen verenmyrkytys antibiootti meni 10 viikkoa, nyt laittavat sairaalassa dialyysin yhtydessä kerran viikossa annettavaa vahvaa antibioottia, jotenkin sen koneen kautta. Sisko on onnellinen kun ei nyt tarvitse kaulakatetria niinkuin viimeksi. Ja on toiveita päästä kotiin sairastamaan kunhan crp hieman laskee. On niin surullinen ja voimaton olo katsoa vierestä kun toinen kärsii eikä voi auttaa. Tuo sairaus on koko perheen voimavaroja syövä raskas taakka. Sisko on vielä yksinhuoltaja ja 9v. poika. Sydäntä särkevää nähdä myös pojan hätä ja ikävä. Yritämme auttaa minkä voimme ja hoitaa poikaa kun äiti sairaalassa. Ja valaa uskoa siskoon että jaksaa eteenpäin. Koita sinäkin jaksaa. Toivon sydämestäni että saat pian uuden munuaisen.
Terkuin, Tiina