pisaroita

Jotenkin se itku vain tulee.

Oivauni-lääkäri sanoi, että sairauteni etenee käsikirjoituksen mukaan, seuraavaksi vuorossa on sydän- ja verisuonisairaudet. Hän oli ystävällinen, mutta puheessaan ei huomioinut potilaan tunteita. Vai haluaako joku tietää, kuinka sairaudet etenee ja kuinka väistämättä uudet taudit ovat tulossa? En minä ihan noin julmasti haluaisi olla toteuttamassa käsikirjoitusta. Missä on toivo ja missä on merkitys hyvän fosfori- ja sokeritasapainon, missä lenkkeilyn ja verenpainelääkityksen?

Onneksi omalääkärini soitti toivoa, minulla on iso riski sairastua sydänsairauksiin, mutta kukaan ei voi varmaksi sitä sanoa. Hyvällä hoidolla sydänsairauksia voidaan ainakin siirtää tuonnemmaksi. Dialyysilla, sokeritasapainolla, verenpaineen hallinnalla ja fosforitasapainolla, niin ja riittävällä proteinilla - kaikilla on merkitystä!

Sen lisäksi, että omalääkärini asiallinen puhe auttoi, saan terapia-apua psykiatriselta osastolta. Ilmoitin jo puhelun aikana, etten halua lisää lääkettä, vaan apua pohtimiseen, puhumiseen, eri näkökulmien esille tuomiseen.

Haluan ymmärtää, että sairaanakin olen täysivaltainen järkevä ihminen. Haluan tajuta, että moni ihminen sairastaa ja käy töissä, moni tuntee kipua ja jaksaa tsempata. Olen sairas, mutta ei kannata olla liian sairas, sanoi lääkärini. Toivottavasti menetelmiä löytyy, saan itkeä tarpeeksi, mutta löytäisimme myös toivon.

Aamulla aurinkoinen terassiaamiainen, mutta päivällä ryhtyi satamaan ja satoi pitkään ja sataa vieläkin, puolenyön aikaan.