Kiitos kysymästä.
Voimakas syy on pelko, ettei leikkaus onnistu. Ja mitä sitten mahdollisesti tulevaisuus toisi tullessaan, vaikka lapsille...
Tai pelkääkö, että tulisi yhtä sairaaksi kuin minä. Luulenpa, että hänen osaltaan asia on loppunkäsitelty.
Olihan syksyn mittaan tulleet pettymykset masentavia, siis ettei äitiä hyväksytä luovuttajaksi ja sisar ei halua viedä tutkimuksia loppuun. Se toivo, joka tuli läheisluovutuksesta haihtui ja dialyysin kanssa eläminen muuttui niin todeksi. Määrittelemättömäksi ajaksi veren puhdistus pitää tehdä melkein joka päivä.
Siirtolistan kuukausiraportista kävi ilmi, että potilastoverini oli testattu kuusi kertaa ja minut kaksi kertaa. Joidenkin muiden kudokset lienee osuneet paremmin.
Eipä voi tietää, milloin matsää.
Kolme yksikköä oxia tänään, vaikka kollegani vieressä kertoi vitsejä ja hartiavoimin yritti pitää minut pirteänä!
Jos siskollasi on myös diabetes (ja sairastanut vuosikymmeniä), ymmärrän kyllä hänen pelkonsa. Muuten valitettavasti en.
VastaaPoistaRukoilen puolestasi, että saisit siirrännäisen mahdollisimman pian. Toivottavasti et loukkaannu tästä, kun en tiedä vakaumustasi. Olet valtavan sinnikäs ja urhea, kun ottaa huomioon vaikeat ja tiheästi toistuvat dialyysihoidot, joissa käyt. Voimia ja valoa tulevaisuuteesi!