Insuliinipumpun lääke oli loppunut ja aamulla mittari tervehti iloisesti: Hi. Pistin vanhalla kynälläni reippaat 15 yksikköä ja täytin säilön. Nopeasti sokerit laskivat, kaupungille lähtiessä arvo 15. Olo oli tosi huono.
Asioilta palatessa sokerit 2,3. Söin ja sohvalla maatessani mietin insuliinia, toisaalta tervehdyttävä, toisaalta vaarallinen. Jos vahingossa pistäisi liikaa, eikä ymmärtäisi syödä. Muistan, että yhdessä kirjassa, kuvatiin tilannetta, jossa naisella oli liikaa insuliinia veressä "omituiseksi oloksi" ja henkilölle kävi "hassusti". Asian voi tietenkin ilmaista noinkin, vaikka hengettömyyshän siitä seurasi.
Sokerit nousivat jäätelön, omenan ja leivän avulla viiteen, lähdin siivoamaan varaston. Hyllyille tuli tilaa ja ylimääräiset romppeet saivat kyytiä. Nyt on taas tilaa siirtää tavaroita varastoon.
Kevyessä sateessa Oulusta ostamani kivikkokasvien taimet istutin takapihalle. Lapioin nurmikkoa ja laajensin kukkamaata. Haravoin pihan ja yritin keksiä trampoliinin alta paljastunelle alueelle jotain käyttöä. Muutamia kukkia istutin reunoille, mutta keskiosa ammottaa vielä tyhjänä. Hyvää multaa siinä on, jos pistäis perunoita ja porkkanoita. Tramppis oli poikani mielestä liian pieni, siksi siitä luovuttiin kokonaan.
Illalla fistelisuoni tykytti, taisi turvottaa kättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!