Hermokipu huusi tuskaa. Poistot olivat ehkä liian suuret, kun yritimme 2500 litraa. Neljä milliä rauhoittavaa, auttoi tasan kaksi tuntia. Lopulta poistoa vähennettiin ja myös aikaa, viimenen parikymmentä minuuttia nipistettiin.
Kipu meni ohi vasta, kun kotona makasin hoitopöydällä. Multitalentti sisareni kaunisti minua kolmisen tuntia. Nyt varpaankynnet hohtavat hopeisina ja tuuheat räpsyripset koristavat silmiäni. Kyllä ihminen jaksaa loikoilla, työpäivän verran makuuasennossa!
Tänään olin aurinkolomalla ystävän mökillä. Ja taas lepäiltiin, nyt terassilla. Vain hetken istahdimme, kun odotimme miestarjoilijan palveluja. Terapeuttista jutella ja vain olla hyvässä seurassa.
Huomenna dialyysi, viikoloppuna antibiotit ja maanantaina diabeteslehden kuvaaja tulee ottamaan minusta ja lääkäristäni valokuvan.
Lehteen tulee juttu kokonaisvaltasesta munuaissairaanhoidosta, olen sen puolestapuhuja ja kehuin Kajaanin hoitoa toimittajalle. Munuaislääkäri, diabeteshoitaja, munuaishoitaja ja dialyysiosaston hoitajat lienee tiimin jäseniä. Ainakin heidät olen kokenut olevan hoitoni onnistumisen takana. Ja nyt viime aikoina erikoistuvalääkäri on osoittatunut todella viisaaksi ja oivaltavaksi.
Auringon valohoito, niin leppeää ja tarpeellista. Sitä on luvattu huomisellekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!