Sairaalassa.
Juuri kun olin säätänyt huomisen ohjelman; dialyysin, pääsykoeinfon, hieronnan, pääsykoevalvonnan ja tunneloidun katetrinlaiton putkeen, mummo soitti. Poikani oli kaatunut pyörällä ja oli satuttanut päänsä, niin, ettei muistanut mitä oli tapahtunut. Tämä oli sitten se kolmas murhe, kun sanotaan ei kahta ilman kolmatta.
Ambulanssilla sairaalaan ja nyt ollaan lastenosastolla yötä. Kun päivystyksessä ei paljoa tapahtunut, nappasin poikani pyörätuoliin ja kävimme dialyysissa hakemassa antibioottitipan minulle. Hoitajat silittelivät poikaani, tuntui niin turvalliselta. Dialyysissä ollaan jo samaa perhettä!
Sairaalan lastenosasto on kaunis, värikäs, iloinen ja toimiva. Saan nukkua poikani kanssa samassa huoneessa. Huoneisiin on asennettu tv ja videot, keittiöstä saa ruokaa: hedelmiä, vihanneksi, leipää, jugurttia, juustoa, muroja tai voin keittää teetä tai kahvia. Lastenhuoneessa viihtyy, on kirjoja, pelejä, askartelutarvikkeita, tietokone ja tietsikkapelejä, pleikkari ja paljon videoita. Käytävän lasivitriinissä roikkuu pelipaitoja, joissa on mm.Teeemu Selänteen ja Roope Korhosen nimikirjoitus.
Hoitajien asenne on kohdallaan, palvelualttuitta ja aikaa tuntuu olevan. Kun päivähoitaja oli lähdössä pois, poikani kysyi onko yöhoitajakin yhtä mukava kuin sinä. Olisi hienoa, jos tuo asenne olisi läpi koko meidän pienen sairaalan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!