tiistai 25. syyskuuta 2012

Jos vain jaksan

- Yleensä ihmiset ovat sairaslomalla, kun heitä dialysoidaan ja jonkun aikaa vaikka saisivatkin uuden munuaisen. Tai työkyky ei välttämättä edes palaa normaalille tasolle, vaikka siirrännäinen on saatu.

Keskustelimme lääkärin kanssa jaksamisestani ja työssäolemisesta. Moni ei töissä ole dialyysin aikana, eikä minunkaan pitäisi, sanoo lääkärini.

- Niin kauan kuin omaa virtsaa erittyy, on hyvä.
- No, miten kauan ennusteet ovat?
- vuosi tai kymmenen vuotta, ei voi tietää.
- Mitä sitten tapahtuu?
- Urean määrä lisääntyy, olo heikkenee entisestään.
Sitten on syytä etsiä luovuttaja tai siirrännäinen tehdään joka tapauksessa.
Tai ainakin on syytä siirtyä kotihoitoon.
- jaahas
- Niin jos ei vuoden päästä ole tullut kutsua siirtoleikkaukseen, täytyy miettiä uusia ratkaisuja.
,,,
,,,
- Jotenkin tuntuu, ettei aina oikein ymmärretä, että voimani ovat lopussa dialyysin jälkeen.
- Niin, mitenkähän saisi terveen ymmärtämään? Vertaisin sitä maratonjuoksuun kolmenkympin kohdalla
tuska on suuri, eikä maaliin vielä näe tai jos kolmekymmentä kiloa kantaisit jatkuvasti ylimääräisenä taakkana.

Lääkärini juoksee maratonia ja varmaan hänelle siihen vertaaminen on ymmärrettävää, mutta jos ihminen ei juokse, ei hän tätä vertausta ymmärrä.

Miten itse määrittelen?
Dialyysi on kuin viiden tunnin aerobicjumppa, kolmen tunnin juoksulenkki täysillä tai päivän perunan nosto, halon hakkuu tai puuduttavan yksitoikkoinen liukuhihnatyö 12 tuntia. Ja tämä toistuu kolme kertaa viikossa, ei ihme että verenpaine laskee hoidon jälkeen ja olo on pyörryttävä, väsyttäväkin.

- Täytyykö antaa periksi? Olenko niin sairas?
- Ei periksi ei tarvitse antaa, mutta olet sairas - monisairas. Tärkeintä on nyt että huomioit itsesi ja jaksamisesi. Hoito tulee ensimmäisenä ja sitten muut asiat, työ ehkä listalla kolmas, neljäs.
- Niin eihän sitä oikein jaksakaan muuta miettiä, kuin että milloin ne hoidot ovat ja miten väsyneeksi siellä menee...
- Miten sinä itse ajattelet, sairaslomaa? Ehkä ei vielä kokoaikaista eläkettä.
- Kyllä minä työssä haluaisin roikkua, jos vain jaksan.














2 kommenttia:

  1. Muistan hyvin tuon epätoivon tunteen ja harmaan tulevaisuuden.
    Itse jäin sairaslomalle dialyysin alettua ja se oli varmasti hyvä ratkaisu, minulle. Ei ollut niin kovaa huolta siitä jaksanko tänään tehdä ylipäätään mitään...
    Mutta kun olo tasaantui yökoneen myötä, mielessä kävi jopa työhön palaaminen. Olo ja fiilis oli oikeastaan aika hyvä. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli kuitenkin hyvä, että olin itselleni armollinen. Kyllä se munuaissairastaminen on usein kokopäivätyötä :)
    t. Marjo

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi, Marjo.
    Niin on, vaikkei uskoisikaan.
    Toivottavasto sinulla jo hyvä tilanne.
    Tiina

    VastaaPoista

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!