Ovat vanhanaikaisia, sanoi lääkärini ja ilmoitti, ettei serkkuni munuaista tutkita ainakaan vielä. Ehkä sitten, jos dialyysiaika jatkuu pitempään.
Suomessa eläviä luovuttajia on vain 3 %, kun muissa pohjoismaissa kaikista elinsiirroista noin puolet on elävältä luovuttajalta. Luovuttajaksi pitäisi kelvata sukulainen tai läheinen henkilö. Suomessa kuulema ei ole tehty kuin sisarusten ja vanhemman luovutuksia.Siis sekkuni ei käy luovuttajaksi ja sisareni tilanteen ymmärrän. Onhan siinä tietenkin terveelle ihmiselle iso leikkaus ja toipuminen siitä. Entä jos omaan munuaiseen tulee jotain tai omat lapset tarvitsisivat munuaista. Pelko vii olla inhimillistä.
Haasteellisia kysymyksiä, psykiatri tosin sanoi sisarelleni, että hän on täysin järkevä ihminen tekemään päätöksen itsenäisesti. Hän oli kysellyt sisareni taustoista, esim. kuinka usein hän on muuttanut tai miksi on ollut ulkomailla niin usein ja pitkiä aikoja. Ilmeisesti hän haarukoi siskoni mieltä, onko hän levoton ja toimii nopeasti harkitsematta. Viisas ihminen, tuumasi psykiatri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!