Rahoituksen järjestäminen osa 2.

Kristiina kertoi lähinnä asenteesta, joka estää läheisluovutukset. Suomessa elävältä ei ole eettistä ottaa elimiä, vanhan koulukunnan mukaan. Ystävän munuaisen käyttöä ei lainsäädäntö estä, vaan lääkärit itse.

Lääkärilehdessä tämän vuoden tammikuussa peräänkuulutettiin eläviä luovuttajia ja mietittiin kuinka lisätä heitä. Kudossopivuus on Suomessa huippuluokkaa, eikä siitä haluta tinkiä.http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=11511/type=1

Suomessa on siis tehty vain sisarusten tai vanhempien välisiä leikkauksia. Hyvä ystävä, olkoot vaikka bestis tai elämän kumppani eivät voi auttaa. Vain lohdutusta saavat antaa. Se on kevyttä, jos oikeasti voisivat ja haluaisivat parantaa sairaan oloa ja eloa. Ruotsissa ja Norjassa sen saisivat tehdä!

Usein mietin, kuinka toisin voisin viettää tuon neli-viistuntisen. Lähtisinkö lenkille, uimaan, ratsastamaan, pyöräilemään, auringon ottoon, rannalle, kaupungille, töihin, elokuviin, kirjastoon. Sitten tulen pois hoidosta ja olen väsynyt, en jaksa lähteä minnekään.

Se on "suurkaupunkiefekti", vaikka on mahdollisuus mennä useisiin paikkoihin kaupungissa, välttämättä ei mene minnekään. On vain helpottavaa, että vaihtoehtoja on saapuvilla. Pikkukylässä niitä on niukasti, kuten juuri nyt minulla. Häkkiolo ahdistaa, kaupunkiolo helpottaisi.

Kerroin psykologille tuosta häkkifiiliksestä ja kuvasin vapauden kaipuuta. Helpotusta siihen toisivat moottorivene tai vauhti. Riippumattomuuden kulminaatio on vaaleanpunainen skootteri ja kypärä, liehuvat hameen helmat, auringon paiste ja poutatuuli.


Jatkokertomus osa 2.


Mietin ottaisinko virkavapaata joulu- ja tammikuuksi. Silloin olisin vain eläkkeen varassa, tonnilla ei pitkälle lomailla, varsinkin jos siitä maksaa verot ja yhtiövastikkeen ja lyhentää lainaa. Sossustahan voisi hakea asuntotukea, kaupasta ostaa ylipäivättyjä ruokia ja autosta voisi luopua. Oliko se kerjääminen Suomessa kielletty?

Downshiftaaminen on muotia. Näillä tuloilla olisin muodin huiopulla.