Golfkierros takaa päivän liikunnan, kun siksakkiin saa väylillä ja väylien vieressä kävellä. Jaksoin paremmin kuin alkukesästä, polveen ei käynyt ja kiertoliike onnistui sulavammin. - Ei ainakaan koskenut mihinkään. Ehkä elimistö sujuu paremmin, kun ei ole täynnä ureaa ja nestettä.
Huominen on ohjelmoitu niin täyteen, että siirsin dialyysin lauantaille. Hoitaja lupasi järjestää sen, mutta samalla varoitti minua syömästä juustoja ja suolaa. Kovia juustoa en ole muutamaan viikkon syönyt, mutta tänään kuitenkin nautin pikkupalan (1cm x1cm) juustoleipää.
Ruisleipää ja päälle mustaleima emmentalia tekis mieli. Voiskos sellaista nauttia kerran kuussa? Diabeteskeskuksessa ravintoterapeutti suorastaan innosti meitä maistamaan juhlahetkinä pahiksia. Mutta miten usein juhlahetki voi olla? Minulle juhlahetki avautuu kun pääsen dialyysista ja vatsa vinkuu ruokaa. Silloin voisi palkita itsensä, mieluiten rasvasella munkilla.
Täytemunkki, kierremunkki, winermunkki juuripaistettuna, vähän ruskeaksi ja rapeaksi - mikä nautinto. Onko pahis? Insuliinia hiilareihin; leivotaan vehnäjauhoihin siis ei fosforia, ei suolaa; sokerihilloa sisällä, insuliinia hiilareihin; paistetaan kasvisrasvassa, kolesteroliuhka. Mutta ei pitäsi fosfori- ja kaliumarvoihin vaikuttaa, eikä sokeriakaan nosta, kun inskataan. Onko täytemunkki Pahis vai Hyvis?
Ravintoterapeutti käytti ilmaisua: kokonaishyvinvointi
ja sanoisi tietenkin, että kokonaishyvinvoinnin kannalta täytemunkki ei parhaimpiin lukeudu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!