Dialyysin välipäivänä, eräänä heitin lopulta talviturkin. Pelotti ensin kylmyys, sitten kosteus ja bakteerit. Vielä ei orasta oireet tulehduksen, jospa siis vesi olisi kyllin puhdasta ollut. Koska myös neulajälkien ruvet ovat ehjät, uskon selvinneeni pikkukoettelemuksesta.
Työt alkoivat tällä viikolla, tunsin oloni terveeksi ja voimalliseksi. Onneksi kevään väsymys, kutina ja ahdistus ovat nyt tipotiessään. Puhdistusta on tehty tarpeeksi ja turvotuskin on haihtunut, sen huomasivat ilokseni työtoverinikin.
Vaikka dialyysi on tuonut minulle helpotusta, raapi yksi kohtalotoverini ihoaan ja sanoi, että viiden vuoden hoito jättää jäljen. Puhdistus ei kuitenkaan ole niin priima, että kaikki kuona-aineet häviäisivät. Elimistöön jäävä ureantyyppinen aine jyrää ja pyörittää iholle vesirokon näköisiä pilkkuja, jotka kutiavat vietävästi. Hänellä on vallan kutinakoukku mukana, hengarista tehty.
Yllättävästi viime hoitokerralla verenpaineeni laski 150:stä 80:een. Tunnin verran makoilin jalat kohti kattoa ja pää lattiaa. Helpotti ja paineet tasaantui.
Tietsikka oli mukana, kirjoja ja lehtiä. Istumapyörää en ole kokeillut, siinäkin paineet saattaisivat laskea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!