HarsoHattuiset

Nyt alkoi tapahtuu, kun olin ystäväni kanssa kahvilla.

Kohtuullisen uusi kahvila on valoisa, luonnon valo tulee ikkunoista.  Tila on kapea, keskilattian ympärillä on pitkät valkoiset seinät, jotka kirkuivat tyhjyyttään. Kävin kysymässä johtajalta, haluaisiko tämä, että seinille laitettaisiin jotain. Näytin blogistani teoksiani ja sain luvan näyttelyyn. Tänään täytyy sitten signeerata työt, luetteloida ja hinnoitella taitelut. Ja miettiä mitkä ovat senkelpoisia, jotta näyttelyyn pääsevät.

HarsoHattuiset on näyttelyn nimi tällä kertaa. Varmaan noita naisia enimmäkseen seinälle nostan.

Eilen oli harsohattuisia Anna Karenina -elokuvassa. Täytyy sanoa, että en päässyt "näytelmään" ollenkaan sisälle. Ohjaaja oli halunnut tehdä pinnallisen ja teennäisen rakkaustarinan, joka pyöri teatterin lavasteissa.  Jäin ihmettelemään, miksi ohjaaja oli latistanut Tolstoin kuuluisimman ja kovin syvällisen romaanin. Ei tarvinnut itkeä, eipä juuri nauraakaan, elokuvaelämystä ei syntynyt.

Tänään on hoidosta vapaa päivä, olen siitä kiitollinen. Siispä taiteilun pariin ja viimeistelyhommiin.