Nyt väsyttää, hoito oli kamala, enkä nukkunut yhtään.. Tai torkuin, ehkä vasta kun olin saanut lääkityksen.
Miten noi toiset voivat vain nukkua? Rauhallinen kuorsaus hypnotisoi minut, silmät lupsahtavat kiinni. Avautuvat kuitenkin nopeasti, jaloissa tuntuu sähinä. Jalka potkii ilmaan, auttaiskohan polkupyörä?
Hoitajat raahaavat pyörän sänkyni päätyyn, poljen kuin heikkopäinen. Tuska yltyy, sitten tuntuu myös käden hermopinne.
Aika kuluu hitaasti, katson kelloa minuutin välein, aikaa jäljellä vielä yli kaksi tuntia. Puoli tuntia lounaaseen, menispä aika nopeammin, helpottaisipa ahdistus. Puhelin soi, en saa siitä kiinni, en osaa enää painaa vihreää luuria. Soitan sitten, kun hoito on loppunut.
Lounaan jälkeen mietin, kuinka paljon täytyy sietää. Nyt haluan lääkettä, hoitoaikaa jäljellä tunti neljäkymmentä minuuttia. Rentoudun, mutta vaiva tuntuu yhä. Riipivä kolme ja puolituntinen kului hitaasti, mutta olen kiitollinen, että se kului!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!