Kiitos Emily, viestistäsi ja tsemppiä sinullekin!
Tulin juuri sairaalan aulaan kirjoittamaan blogia. Tietsikkani on jotenkin heittäytynyt ymmärtämättömäksi, eikä ota vastaan mitään käskyjä. Klikkasin varmaan väärin, kun kone kysyi, että tehdäänkö nopeutustoimia, että pääsisin paremmin lukemaan sähköpostia. Valitsin, että tehdään, tehdään ja nopeutetaan ja nopeutetaan. Tulos: kone jäi luuppin ja pyörittää jotain nopeutusohjelmaa, eikä kommunikoi enää tässä maailmassa! Mutta, olen siis kiitollinen, ettei se heittäytynyt kokonaan mykäksi, jottain se siellä duunaa...
Tämän viikon hoidot ovat olleet kamalan kivuliaita, vain tänään olen selvinnyt ilman huumeita. Tosin, fistelikäsi oireili ihan lopussa, mutta lämpögeelillä selvisin.
Eilen sain kotiini yhden kuvataiteilijan, jota pyysin arvioimaan töitäni. Mukavia ja kannustavia kommentteja sain, voin siis hyvillä mielin jatkaa harrastustani, vaikka lähinnä maalaan omaksi ilokseni. Ihan positiivista, jos työni avautuvat katsojallekin. Anoin jäsenyyttä kuvataiteilijoihin, katsotaan riittävätkö näyttöni siihen.
Lähden kävelemään hammashoitolaan ja samalla käyn hakemassa lisää punaista maalia. Pakkanen on lähes kaksikymmentä, joten pipo vaan syvemmälle ja huivi kasvojen eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!