Lauantai aamuna Oulussa olin ollut jo tunnin verran hoidossa, kun jalkakipu äityi niin kovaksi, että piti pyytää lääkettä. Tapana on, että annostus tarkistetaan päivystävältä lääkäriltä, Kerroin, että Kajaanissa saan yleensä 2 milligrammaa Oxinormia.
Hoitaja toi minulle lääkettä ja sanoi antaneensa sopivan annoksen, siis kaksi milliä. Kun aine pistetään suoraan veritiehen, se vaikuttaa nopeasti. Ehdin ajatella, että nyt mennään ja syvälle. Kävin välillä pinnalla, mutta olin unessa, jotenkin rajamailla. Olo oli kuin huumatulla hulttiolla. Juuri ennen hoidon loppua heräsin krapulaisena, silmät eivät pysyneet auki ja ääni oli syvältä. Ilmeisesti annoksen vahvuus oli isompi kuin Kajaanissa.
Hoidon jälkeen olisin saanut perunalaatikkoa, mutta lihainen paistos ei innostanut. Söin leipää ja join kahvia ja lähdin kävelemään kaupungille. Tuhnuisena ja pääpöllyssä selvisin ihmisten ilmoille. Päiväkahvit Antellin uudistetussa kahvilassa Omenahyveen kera ja myöhäinen lounas tai aikainen päivällinen Pannussa. Söin paistettua siikaa, ihmekastikkeessa ja kasviksia. Todella hyvää, mutta en muistanut mainita vähäsuolaisuudesta mitään, joten aamulla luomet olivat turvoksissa. Vaakaa en uskaltanut häiritä - huomennahan paino paljastuu.
Nyt parin viikon ajan jokaisella hoitokerralla olen tarvinnut lääkitystä. En tiedä mikä on vikana. Täytyy taas jutella lääkärille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!