Illan auringonpaisteessa kiersimme pätkän Renforssin lenkkiä, oppilaat, opettajat ja vanhemmat.
Viimeinen alakoulun luokka vetää mielen haikeaksi, mutta onneksi sain luvan tulla vanhempainiloihin vanhaan kouluun ellen ymmärrä poikani menneen jo yläkouluun. Vanhasta muistista saattaa auto sinne ajaa.
Päivällä selvisin koululle antamaan arvosanoja. Armotonta arviointia opiskelijoilta opintojaksoilta, kuten odotin. Eihän sitä ymmärrystä löydy sairautta tai lukihäiriötä kohtaan. Yhteiskunta on terveiden kauniiden, tehokkaiden ja työtelijöiden. Mietin, olenko niin mitätön, että viisainta olisi jäädä kokoaika eläkkeelle. Sotkenko enemmän kuin opetan?
Opiskelijat ovat kärsineet sairaslomistani, vaikka olen yrittänyt tehdä parhaani. Minun parhaani on tosin pientä heidän odottamaan parhaaseen. Omalle tutoroitavalle luokalle tarjosin kahvit, se hetki tuntui mukavalta ja opiskelijat ymmärtäväisiltä.
Lähetin valokuvia Munuais- ja maksaliiton lehteen Elinsiirto, sinne tulee juttu blogistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!