Arvasin, eihän se katetri vetänyt.
Katetrin haava vuoti niin rajusti, että hemoglobiili laski 73:een. Lauantaina ei voitu dialysoida, koska matala hemoglobiini ja nesteen poisto olisivat vetäneet minut kanveesiin. Vatsa on pöhöllä ja olo pönäkkä, enkä ole syönyt kolmeen päivään juuri mitään. Tarvitsen nesteenpoistoa!
Tänään verihiutaleet tulivat Helsingistä, siis tiputukseen ja sitten dialysointiin teho-osastolle. Veri valui pieninä tippoina kehooni ja hoitaja aloitti dialyysin uudesta katetrista. Hän huokaili ja tuskaili, sai kuitenkin koneen alkuun, mutta kohta konekin valitti, loputon piiiiii.. iiiip.
Ei taida katetri toimia, arvelin. Oikein arvastit, sanoi hoitaja.
Ei semmoinen törkimys voi toimia. Ei mitenkään, jos putket vain survotaan ihon alle ja päälle kötöstetään kolme vetosolmua tikeiksi. Tiesin jo osastolla, että huonosti tulee toimimaan.
Teho-osaston hoitaja aikoi ottaa kipeän katetrin pois, mutta näytti vielä tapausta päivystävälle anestisialääkärille. Sehän oli se perjantainen Teurastaja, jäykistyin ja nostin käteni rintakehäni suojaksi ja sanoin, ettei hän saanut enää koskea minuun. Lääkärii sanoi vain, että hoitaja voi ottaa katetrin pois.
Kiristävät neulanpistot läjään kurotussa ihossa vapautuivat ja olo parani. Huomenna leikataan katetri numero 3. Ja jospa pääsisin dialyysiin, alkaa pömppävatsa kyllästyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!