Osastolla

Sairaalan koneella, ala-aulassa.
Leikattin vain fisteli aamun dialyysin jälkeen.
Sairaalayö edessä.

Pelotti, verenpaine 199/90, pyysin nukuttamaan.
Lupasivat, jos kipu tuntuu. Tuntui melko pitkään. Kirurgi sanoi laittavansa lisää puudutusta, anoin hoitajalta nukutusta. Se olikin viimeinen muistikuva, seuraavaksi olin heräämössä. Kysyin eivätkö olleet tehneet koko leikkausta. Kyllä olivat, kaikki oli mennyt hyvin. Käsi retkotti tiedottomana vieressäni.

Sitten osastolle torkkumaan. Leikkausjälki on pieni, vain kaksi pistettä, pikkuside ja kalvoteippi päällä. Onneksi oikea käsi toimii, vasen on vieras, omituinen. Miten se voi tuolleen roikkua, mietin mikä painaa selän alla, siellähän käteni oli.

Nyt yhdeksän aikaan voin jo liikuttaa kättä niin kuin hidastetussa filmissä. Tunto palailee hiljalleen.

Olen onnekas, saan apua ja hoitoa koko ajan. Vierustoverini oli sairastunut syöpään kolme viikkoa sitten, ei voi leikata, ei paljon lohtua. Hain kipulääkettä, samalla yksi rouva tuli pyytämään samoin kipulääkettä. Opastin häntä ottamaan OxyNormia, eipä se tainnut enää tehota. Rouva oli hakemassa lääkettä syöpäsairaalle miehelleen.

Elämän rajallisuus kohtaa.