Tehtiin jälleen uusi katetri kaulalle, putket sojottavat kohti taivasta. Dialyysi onnistui aukoista, mutta koko hoidon ajan olo oli tuskaunen. Teippi on liian tiukalla ja katetrin juuri on kosketusarka. Kristiina kävi taas silittelemässä villasukista ja mietti kuumeisesti helpotusta.
Fistelin suonet eivät ole kehittyneet vielä, joten kaula jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Juuri nyt kaulaan koskee kovasti, nipistää ja suututtaa. Ompeleen jäljet ovat tiukassa, miksi ihmeessä arassa kaulassa? Minua on nöyryytetty, itken tuota kipua, miksi kaulaan ommeltiin? Itkettää... en jaksa enää...
Menen nukkumaann hetkeksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!